Otava 1986, 383 sivua
Suomennos: Heidi Järvenpää
(All Creatures Great and Small, 1972)
Tämä kirja ja juuri tämä painos on minulle yksi rakkaimpia lapsuuteni kirjoja. Otavan Top Books -pokkari hiukan kellastuneilla sivuilla on ollut lapsuuteni kodissa niin kauan kuin muistan. Itse asiassa painos on syntymävuodeltani, joten luultavasti kirja on aikanaan hankittu jollekulle muulle kuin minulle. Mutta pari vuotta sitten se muutti majailemaan aikuiskotiini, yhdessä kahden muun James Herriot -kirjan kanssa, jotka olen hankkinut aikuisiällä.
Kaikenkarvaiset ystäväni on kirjailijanimellä James Herriot kirjoittavan eläinlääkäri James Wightin ensimmäinen teos. Siitä tuli huikean suosittu ja jatkoa seurasi useiden kirjojen ja tv-sarjan muodossa. Kirjat kertovat maaseutueläinlääkärin elämästä Yorkshiressa. Tapahtumat perustuvat Wightin omiin kokemuksiin, mutta nimiä ja yksityiskohtia on muutettu, joten varsinaisista elämäkerroista ei ole kyse. Kaikenkarvaiset ystäväni, ensimmäinen kirja, alkaa vuodesta 1937, kun nuori Herriot on vasta valmistunut eläinlääkäriksi, ja onnistuu onnekseen saamaan työpaikan persoonallisen Siegfried Farnonin praktiikalta Darrowbysta.Olen lukenut tämän kirjan kannesta kanteen tätä ennen ainakin kahdesti, todennäköisesti useamminkin. Lisäksi aloitin pari vuotta sitten Kaikenkarvaiset ystäväni tv-sarjan katsomisen, joka seuraa melko uskollisesti kirjoja. Monet kirjan tapahtumista olivat mielessäni melko kirkkaina. Jäin tosin pohtimaan, että olen todennäköisesti lukenut aktiivisimmin Herriotin kirjoja noin ikävuosina kahdeksasta kolmeentoista, mutta en kuitenkaan muista erityisemmin hätkähtäneeni varsin yksityiskohtaisista kuvauksista esimerkiksi lehmän synnytyksistä, ulosluiskahtaneista kohduista, mätivistä kavioista ja niin edelleen. Itse asiassa en muistanut kuvausten realistista karmeutta ollenkaan. Ilmeisesti en siis ole ainakaan traumatisoitunut. Nyt lukiessa mietin, että itse en ehkä aivan pienille tätä kirjaa voisi lukea, vaikka luonnollisista asioista kyse onkin. Mutta mikäli minulla ikinä on kouluikäisiä lapsia, tulen varmasti tyrkyttämään Herriotin kirjoja heille.
Herriotin kirjoissa on rakenne, jossa yksi luku on yleensä kuin lyhyt novelli, joka kuvaa yhtä hauskaa tai visaista tai muuten erityistä hoitotapausta. Kaikenkarvaisissa ystävissä isona kuviona kulkee myös Jamesin asettuminen Darrowbyhyn ja Skeldale Houseen, sekä tutustuminen Helen Aldersoniin, viehättävään maanviljelijän tyttäreen.
Kirjojen tapaus per luku -rakenne on mahdollistanut sen, että kirjoista on koottu useita kokoelmia, joissa on napattu tarinoita useista eri kirjoista. Tällaisia ovat esimerkiksi Elämäni kissat ja Elämäni koirat, joissa, aivan oikein, on tarinoita vain kissoista ja koirista. Itse asiassa alunperin Kaikenkarvaiset ystäväni on yhdistelmäteos kirjoista If Only They Could Talk sekä It Shouldn't Happen to a Vet. Yhdistelmäteos suunnattiin Yhdysvaltojen markkinoille, jossa kaksi teosta katsottiin liian lyhyiksi yksinään julkaistavina. Suomennetuksi päätyi tämä yhdistelmäteos. Lopulta ainakin minun on ollut hiukan hankala pysyä kärryillä siitä, mitkä lukuisista eri nimillä kulkevista teoksista ovat "alkuperäisiä", mitkä taas yhdistelmäteoksia, joissa on kaksi eri kirjaa samassa tai yhdistetty tarinoita useista kirjoista. Itse omistan suomenkielisistä kirjoista tämän ensimmäisen lisäksi Eläinlääkäri vauhdissa sekä Ystävistäni hellyydellä. Ymmärtääkseni kokoelmastani puuttuu ainakin Rakkaimmat ystäväni. Mikäli olen tulkinnut oikein, ainakin tuo kirja on vielä "alkuperäinen", eikä yhdistelmä vanhojen kirjojen tarinoista.
Herriotin kirjoissa toistuvina aiheina ovat Herriotin ihailu tiukoissa oloissa eläviä maanviljelijöitä kohtaan, sekä Yorkshiren maaseudun kauneuden ylistys. Kieltämättä Herriotin kirjat näyttävät menneiden päivien maaseudun melko romanttisessa valossa. Ei ole ihmekään, että monet rakastavat näitä kirjoja, joissa ihmiset elävät yksinkertaisesti, ovat vähään tyytyväisiä, hoitavat eläimiä ja nauttivat elämästä puhtaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa.
Osallistun kirjalla Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.
Tämä olikin ihan loistava osallistuja lukuhaasteeseen! Luin Herriotin kirjoja paljon teini-ikäisenä, pitäisikin lukea tämäkin uudelleen.
VastaaPoistaMinulla on ollut jo pidemmän aikaa tarkoituksena ottaa Herriotin kirjat uusintalukuun, haasteen myötä tuli lisäkimmoke tähän. Katsotaan, jos saisin vielä ennen vuoden loppua luettua nuo kaksi muuta omassa hyllyssä nököttävää kirjaa. :)
PoistaHerriotin Elämäni koirat on minulle yksi lapsuus/nuoruusajan tärkeimmistä kirjoista ja se taitaa löytyäkin omasta hyllystä. Hetken mietin onko minulla tämäkin, mutta todennäköisesti kyse on kuitenkin koiraversiosta, en malttanut nyt tarkistaa. Herriotin kirjat ovat jääneet mieleen lempeinä ja eläinrakkaina, realistista kuvausta en muista ollenkaan. Voisikin tehdä nostalgiamatkan näiden pariin, kiitos muistutuksesta!
VastaaPoistaKiitos myös kiinnostavasta kirjatiedosta, pitääkin tarkkailla millaisia painoksia ja versioita sitä on liikkeellä.
Juu, siis enimmäkseenhän nämä ovatkin lempeitä ja eläinrakkaita. Tai siis koko ajan. Ja ihania ja nostalgisia. Jotenkin tällä lukukerralla kiinnitin kuitenkin myös huomiota siihen, että eläinlääkärinä Herriot antaa aika selkeän ja asiallisen kuvauksen monista eläinten vaivoista. Ja vaikka nyt en ihan nössö olekaan, niin esimerkiksi juuri lehmän ulos luiskahtanut kohtu tuntui aika hurjalta.
PoistaMinä olen eilen ja tänään yrittänyt googlailla ja ymmärtää, että mitenkäs nämä suomenkieliset painokset nyt ovatkaan koottu, kun tosiaan olemassa on "original UK series" ja sitten Yhdysvaltojen markkinoille suunnatut kokoomateokset ja sitten vielä erikseen eri kirjoista yhdisteltyjä "parhaiden palojen" kokoelmia. Osittain myös tiedot esimerkiksi Wikipediassa ja Kirjasammossa menevät ristiin. Mielelläni tekisin näistä itselleni ja vaikka muidenkin iloksi selventävän kokoelmapostauksen, mutta ainakin toistaiseksi olen aika ulapalla. Tajusin myös, että todennäköisesti omasta kokoelmastani puuttuu vaikka kuinka monta kirjaa enemmän kuin olin kuvitellut...