Avioliittosimulaattori

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori. Tammi 2013.

Taisin lukea kesällä lähinnä hyviä kirjoja, koska nyt jälkikäteen mietin mitä tahansa, mieleen nousee että se oli yksi kesän parhaista kirjoista (tosin tunnustettakoon, etten lukenut järin montaa kirjaa). Puhtaasti tunteella mietittynä Veera Niemisen Avioliittosimulaattori oli lempparini. Ihastuin kirjaan ja sen henkilöihin todella kovasti, ja kirjan loppuessa olin kauhuissani: minun oli hylättävä Aino ja Jussi perheineen pärjäämään ihan keskenään!

Toisin sanoen parasta tässä kirjassa oli juuri henkilöt. Tuntuu edelleen siltä, että Aino olisi toisinaan hieman rasittava mutta silti aivan ihana ystäväni. Jussi kaikessa rauhallisuudessaan ja luotettavuudessaan muistuttaa jokseenkin kaikkia niitä maalaismiehiä, joiden parissa ja naapureissa olen kasvanut. Kun tekee kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ei tarvitse kauheasti niillä tekemisillä kehuskella.

Tässä kohtaa täytyy tunnustaa, että olen myös aika otollinen lukija juuri tälle kirjalle. Minäkin aion naida varsinaissuomalaisen maatalon pojan. Tietyistä tilanteista paistoi siis tuttuus. Välillä hihittelen ihan tosissaan joillekin miehen ilmaisuille, ja tunnistan kyllä heti kun hän puhuu sukunsa kanssa puhelimessa - murteesta tulee ensimmäisestä sanasta alkaen paksumpaa.

Mutta palataan kirjaan. Tällainen rakkauden kuvas oli minusta ihanaa: kumpikin oli varma, heti alusta asti. Rakkautta ensisilmäyksellä, ja sitten jätettiin se vatvominen välistä, päätettiin että tämä on tässä. Totta kai rakkaustarinassa on muutama ryppy siellä täällä, mutta ne nyt on aika pieniä, oiottavissa helposti. (Ja koska ne molemmat haluaa oikoa ne! Miten ihanaa on lukea kirjaa, joka on hirveän romanttinen ja ihana ja silti siinä tiedostetaan myös se, että rakkaudessa on tunteen lisäksi kyse myös päätöksistä!)

Ei minulla varmaan mitään muuta järkevää sanottavaa ole. Ihastuin tähän kirjaan ihan täysillä, ja löysin sieltä täältä tuttuja tilanteita ja ajatuksia (kuten sen, miten Ainoa ärsyttää, kun Jussi ei kerro miten hänen pitäisi toimia Jussin kotona).

Jäi sellainen fiilis, että koko ajan odottelen että koskas se Aino nyt soittaa ja kertoo mitä niille kuuluu. Minulla on näitä kaikkia henkilöitä ikävä.