Sidney Chambers and The Perils of the Night

Runcie, James: Sidney Chambers and The Perils of the Night (The Grantchester Mysteries 2)
Bloomsbury 2014 (alunperin 2013), 356 sivua

Taas minulle kävi niin, että aloin lukea romaania ja kesken lukemisen tajuankin lukevani novellikokoelmaa. Selkeästi pitäisi kiinnittää enemmän huomiota takakansien teksteihin. Mutta ennen kuin ehdin mokomiin pikkuasioihin kiinnittää huomiota, tämä Spectatorin buffi myi kirjan minulle: "Brings a dollop of Midsomer Murders to the Church of England, together with a literate charm of its own", ja siten päädyin lukemaan tämän kirjasarjan toista osaa.

Autenttista lukemiskuvaa Hyde Parkista

Mutta ei tämä sitten vastannutkaan ihan Midsomerin murhia. Tai ehkä vastasikin, onhan Midsomerin murhatkin tavallaan aika unelias ja lälly, mutta ehkä sellainen vain toimii paremmin telkkarissa? The Grantchester Mysteries on tosin myös päätymässä telkkariin, ITV kuvaa parhaillaan sarjaa, joka saadaan ruutuihin ilmeisesti tänä syksynä. (Ja varmaan Ylelle myös aika pian, veikkaan.) Toivon sarjalle kaikkea onnea ja menestystä, mutta kirjasta en ollut ihan vakuuttunut.

Sidney Chambers on pappismies, joka päätyy vähän väliä selvittämään kaikenlaisia mysteereitä, kun Cambridgen asukkaat päättävät toteuttaa pimeitä puoliaan. Sidney on suunnilleen kolmevitonen poikamies, ja Sidneyn pähkäilyt romanssirintamalla tuovat kirjaan lukuisia sivujuonia. Luonnollisesti mukana on myös joukko apureita ja ystäviä, kuten Sidneyn koira Dickens ja Inspector Geordie Keating. Ai niin ja kirjan alussa tapahtuma-aika on 1950-luku.

Kaikki palaset tavallaan ovat kohdallaan. Idyllinen ympäristö, kyläyhteisö, sivuhenkilöt ja kimurantteihin tilanteisiin ajautuva päähenkilö. Tavallaan olisin siis voinut pitää tästä "vanhan hyvän ajan" dekkarista paljonkin. Valitettavasti tämä oli vain melkoisen tylsä, lälly ja mitäänsanomaton. Ensinnäkin kirjan mysteerit ja rikokset vesittyvät jo paljon ennen loppuratkaisujaan. Tarinat eivät ole kovin kiinnostavia, suspensea ei synny kuin korkeintaan ihan viimeisessä tarinassa, Appointment in Berlin, joka on tyyliltään ja tapahtumiltaan synkempi kuin kirjan muut tarinat. Toisekseen päähenkilö Sidney ei ole erityisen kiehtova. Ja koska Sidney ei jaksanut kiehtoa minua, en jaksanut kiinnostua myöskään siitä kenen kanssa tämä päätyy yhteen vai päätyykö kenenkään. (Kuten taisin jo mainitakin, Sidneyn rakkauselämä on olennainen sivujuoni tässä kirjassa.)

Olisin halunnut pitää tästä, mutta nyt lähinnä sitkuttelin kirjan loppuun, ja oikeastaan ainoastaan siitä syystä, että satuin ostamaan tämän omaksi. Saatan vilkaista tv-sarjaa, jos se joskus Suomeen rantautuu, mutta jos en siitäkään innostu, minun osaltani The Grantchester Mysteries-sarja saa jäädä tähän. Luonnollisesti myös huomasin, että sarjaa olisi kuulunut lukea ikään kuin järjestyksessä. Satuinpa nyt aloittamaan kakkososasta, mutta onkohan tuollakaan väliä, jos en aio koko sarjaa lukea.

Jos joku sarjasta kiinnostui, niin nettisivut ovat tässä.