Julie Kibler Matkalla kotiin 2013 (Calling me home 2013.) Suom. Riie Heikkilä. Gummerus.
Melkein
aloitin sanomalla, että tämä on ainoa kirja siltä listalta, jonka viime talvena
laadin keväällä ilmestyvistä, kiinnostavista kirjoista. Onneksi kurkistin
listaa, sillä olin lukenut siltä yllättävän monta. Sanotaan nyt kuitenkin, että
melkein vuosi listan kirjoittamisen jälkeen tämä oli ainoa, jonka muistin
varmaksi sille kirjoittaneeni.
Julie
Kiblerin esikoisromaani Matkalla kotiin kertoo kahta tarinaa kahdessa ajassa.
Nykyajassa Dorrie päätyy road tripille monta vuosikymmentä vanhemman ystävänsä
Isabellen kanssa. Isabelle on saanut kutsun hautajaisiin. Lukija ja Dorrie
vaistoavat, että kyse on tärkeistä hautajaisista, mutta Isabelle ei kerro
kenestä on kyse. Toinen tarina kertoo Isabellen nuoruudesta ja
nuoruudenrakastetusta kolme- ja neljäkymmentäluvun vaihteessa. Koska Isabelle
on hyvän perheen valkoinen tyttö ja Robert musta poika, voi arvata, ettei
heidän rakkautensa pääse helpolla. Nämä kaksi tarinaa kulkevat lomittain, käsi
kädessä, kerien auki Isabellen elämää.
Matkalla
kotiin oli ensimmäinen kirja luultavasti elämäni pisimmän lukemattoman
ajanjakson jälkeen (ainakin kaksi kuukautta!). Sain sen keväällä
syntymäpäivälahjaksi ja pakkasin mukaan eräänä syksyisenä mökkiviikonloppuna.
Sillä aikaa kun herraseurue nautti eräelämästä, minä lämmitin mökkiä ja
hautauduin peiton alle lukemaan - oli liian kylmä kutoakaan. Mökin hämärässä
kirjaa oli vaikea laskea käsistä, ja 500 sivua taisivat kulua huomaamatta jo
ensimmäisenä mökkipäivänä. Siellä hämärässä yksikseen oli hyvä myös pyyhkiä
kyyneleitä poskilta, kun Isabellan tarina kokonaisuudessaan lopulta paljastuu.
Tämä
oli siis juuri sopiva kirja herättelemään nukuksissa ollutta lukuintoa.
Tarpeeksi helppolukuinen, että jaksoi lukea, tarpeeksi kiinnostava ja tunteita
herättävä pitääkseen otteessaan. Minä pidin tästä kirjasta, ja siihen
tilanteeseen, jossa kirjan luin, se oli suorastaan täydellinen. Jään
odottamaan, mitä Kibler seuraavaksi kirjoittaa.
Hienoa, että lukutauko päättyi onnistuneesti. Vaikea on kuvitella, että olisi noin kauan lukematta, mutta helppoa ymmärtää, että siihen on monia syitä. :)
VastaaPoistaMinä luin tämän myös viime vuonna, mutta en oikein innostunut. Tarinassa on toki imua, mutta jotenkin pidin sitä hieman liian kepoisena (ja etenkin nuorta Isabellea tooooodella ärsyttävänä). Makuasioita, luulen.
Nuori Isabelle muuten oli todella rasittava! Mut tykkäsin siitä vanhana. Ja ei tämä tosiaan mikään mestariteos ole, mutta just sopiva just sillä hetkellä. Yleensä selätän lukujumit romanttisilla fantasia/scifiaiheisilla nuortenkirjoilla :D
PoistaSe on intuitiivisesti niin väärin, että paksut kirjat selättävät lukujumin, mutta niin se vain usein näyttää olevan. Muistan edelleen, miten Nichollsin Eräänä päivänä vei viime vuonna lukuhaluttomuuteni mennessään. :)
VastaaPoistaSe on kyllä hassua, niin mullekin yleensä käy. Ja kuten ylempänä sanoin, ne on mulla vielä useimmiten noita nuorten/nuorten aikuisten kirjoja, jotka sen lukujumin kadottaa. Tarpeeksi tapahtumia ja tunteita, tarpeeksi vähän ajateltavaa :D
PoistaTämä on kyllä hyvä lukuromaani. Oman blogijumini katkaisi kirja Linnuntietä. Olen kyllä lukenut, mutta innokkuus lisääntyi onneksi taas. On se niin mukavaa. :)
VastaaPoistaOletko nyt tutkinut tämän kevään uutuuskirjoja? Blogissani on muutama minua kiinnostava listattuna.
Vielä en ole ehtinyt kevään uutuuksiin, sinun listasi bongasin ainakin Donna Tarttin, Jhumpa Lahirin ja Yann Martelin uudet! Aloin jo niitä odottaa ihan innostuksissani!
PoistaMinä luin tämän viime kesänä ja kirjan kyllä lukee ahmien ja intensiivisesti. Lukuhetkellä yön tunteina hyvä, mutta kun yritin palata tähän myöhemmin, kirja olikin ihan liian tökerö ja heppoinen. Hitusen naurettavakin jo. Mutta kuten Suketus yllä kommentoi, makuasioita. Ja mukavaa, että lukujumista on päästy eroon.
VastaaPoistaMulla oli itse asiassa hyvin sama olo siinä kohtaa kun kirjoitin tätä tekstiä - luettaessa siellä tolkuttoman pimeässä ja kylmässä mökissä tämä oli ihan parhautta, mutta muutama viikko myöhemmin kun tuota kirjoitin, tuntuikin ihan eri kirjalta. Mutta halusin kirjoittaa juttuni nimenomaan siitä miten tuo oli hetkeen ihan täydellinen!
VastaaPoistaLukujumista pääseminen on niin helpottava tunne, tuntee itsensä omaksi itsekseen jälleen!