torstai 3. lokakuuta 2013

Tiikerin vaimo

Obreht, Téa: Tiikerin vaimo
WSOY 2012 (Aikamme kertojia -sarja), 362 sivua
Suomennos Irmeli Ruuska
(The Tiger's Wife 2011)

Joskus jo ennen kirjan lukemista tietää, että kirja ei todennäköisesti tule nousemaan omaksi suosikiksi tai ole oman mukavuusalueen kirja. Tiikerin vaimo oli minulle tällainen kirja. Kirja, jonka takakannessa on sana unenomainen - määritelmä, jota kantavia kirjoja olen lähes säännönmukaisesti inhonnut. Kirja, jossa juonikuvauksen mukaan yhdistyy myyttejä ja tarinoita, sekä esiintyy sellaisia hahmoja kuin kuolematon mies (ei hyvä mainospuhe kaltaiselleni realistisen kerronnan ystävälle). Kaikesta tästä huolimatta halusin lukea Tiikerin vaimon. Kenties siksi, että se on saanut Orange-palkinnon vuonna 2011 (palkitut kirjat toki herättävät uteliaisuutta), tai kenties siksi, että kirjan kirjoittaja on suunnilleen minun ikäiseni.

Tiikerin vaimo liikkuu kahdessa tasossa. On nuori Natalia, lääkäriopiskelija, joka työmatkalla pieneen, syrjäiseen kylään saa kuulla isoisänsä kuolleen. Toisaalta on tarina isoisän lapsuudesta ja nuoruudesta, tai oikeammin useita tarinoita hahmoista, joita isoisä on elämässään kohdannut, ja jotka löytävät
yhdyssiteensä Natalian isoisästä. Taustalla kulkevat kovasti entisen Jugoslavian oloisen alueen vaihtuvat sodat ja levottomuudet, jotka sysäävät ihmisiä yhteen ja erilleen, meihin ja heihin.


Natalia ja hänen perheensä ovat kiinnostavia hahmoja, ja kiinnostuin välittömästi Natalian kohtalosta. Ilmeisesti mielikuvituksen tuotetta olevat kirjan vaihtuvat kylät olivat kaikki miljöinä kiehtovia. Ongelmani tämän kirjan kanssa muodostui toisesta tasosta, tarinoista isoisän elämästä. En vain ole sadunomaisen kerronnan ystävä, enkä jaksa kiinnostua myyttisyydestä muuten kuin ulkopuolelta kuvattuna. Toisin sanoen minua kyllä kiinnostivat pätkät, joissa kerrottiin vanhojen kylien asukkaiden taikauskoisuudesta, mutta kun uskomuksista ja mystisistä tapahtumista tuli osa kerrontaa ja tarinan totuutta, kiinnostukseni lopahti. Puolet ajasta toivoinkin, että kirja pääsisi takaisin Nataliaan ja tämän ongelmiin. Toisaalta jokainen, joka on joskus lukenut kirjaa, joka ei välttämättä itseä kaikin puolin miellytä, tietää, että kyse ei välttämättä ole kirjan puutteellisista kirjallisista ansioista, vain ainoastaan omien makumieltymysten ja kirjan tarjoaman maailman kohtaamattomuudesta. Välillä on silti hyvä tuulettaa omaa kirjamakuaan ja liikkua oman mukavuusalueensa ulkopuolella.

Tiikerin vaimosta on kirjoitettu todella monessa blogissa, mm. Nenä kirjassa, Morren maailmaEniten minua kiinnostaa tieKirjakirppuKirjoihin kadonnutkujerruksiaLuettua sekä Oota, mä luen tän eka loppuun, eikä tässä varmasti ole läheskään kaikki... En ole vielä käynyt lukemassa kaikkia tekstejä, kun niitä on niin paljon, mutta nyt ryhdyn lukukierrokselle!

P.S: Arvioiden lukemisen jälkeen totesin, että lähes poikkeuksetta kaikki ovat maininneet tämän olevan kirja, joka vaatii aikaa ja/tai on hidaslukuinen... Minulle tämä taas oli yksi vuoden nopeiten ahmaistuista kirjoista. Ehkä minä vain halusin saada nopeasti jotain uutta luettavaa, etten ehtisi kyllästyä? En osaa sanoa.

9 kommenttia:

  1. Tämähän kuulostaa juuri sellaiselta, josta minä voisin tykätä... =D Minä pidän molemmista, sekä realistisesta että vähemmän realistisesta kerronnasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvinkin siis voisit :) Ei tämä mitenkään hirmuisen paljon mene maagisen puolelle, mutta on tässä sadunomaista kerrontaa ja joitain maagisen realismin ja mystiikan piirteitä. Toivottavasti tykkäät, jos päädyt lukemaan. :)

      Poista
  2. Jännää - ihan samojen juttujen takia minäkään en Tiikerin vaimosta pahemmin innostunut. Olin muistaakseni jopa aika pettynyt kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa arviosi, hyviä pointteja! Olet jaksanut avata kirjaa ja sen herättämiä ajatuksia paljon tarkemmin kuin minä. Minulle tämä ei ehkä ollut varsinaisesti pettymys, kun vähän epäilin alunperinkin että tämä ei luultavasti olisi minun kirjani.
      Luulin muuten juttusi kuvituksen perusteella, että alkuperäisen kirjan kannessa on kissan kuva.... kunnes jutun lopussa mainitsit OIKEAN kissan nukahtaneen kirjan päälle ja piti katsoa kuvaa uudelleen... :)

      Poista
  3. No hitsi, minä juuri kirjan itselleni ostin (alennuksesta parilla eurolla, mutta silti!), koska muistan monien kehuneen kirjaa. No ehkäpä nyt osaan suhtautua siihen varauksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä varmasti on kehunsa ansainnut, ei vain sattunut osumaan minun makumieltymyksiini. Kirja on joka tapauksessa taidolla kirjoitettu, joten tykkääjilläkin on vahvat perusteet.:)

      Poista
  4. Minulla tämä kirja on ollut kesken kesästä lähtien. Toisin kuin sinä, pidän maagisesta realismista ja unenomaisesta kerronnasta. En ole vielä keksinyt syytä siihen, etten lukenut tätä kerralla loppuun, vaikka yleensä luen edellisen kirjan kokonaan ennen kuin tartun seuraavaan. Moni asia kirjassa herätti uteliaisuuteni, mutta ei nähtävästi kuitenkaan riittävästi, kun olen malttanut elää monta kuukautta tietämättä, miksi tiikerit olivat isoisälle niin tärkeitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupsista, anteeksi, on jäänyt vastaamatta, vaikka yleensä vastaan kommenteihin. Nyt on ollut vähän taukoa bloggailusta, joten enpä ole huomannut, että olet kommentoinut.
      Kävin vilkaisemassa, että ei vielä ainakaan blogiisi ole tämä kirja päätynyt, eli kenties siis vieläkin kesken...?:) Liityin myös lukijaksesi, hauska idea blogillasi!

      Poista
    2. Ei se mitään - olin jo itsekin unohtanut koko tämän kommentin :) Tiikerin vaimo on tosiaan edelleenkin kesken. Viime viikkoina etusijalla ovat olleet toisaalta Afrikan tähti -haasteeseen kelpaavat kirjat ja toisaalta pyytämäni arvostelukappaleet. Tervetuloa lukijaksi :) Kiva kuulla, että pidit ideasta!

      Poista