Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä, Tammi 2007. Suomentaja Jouko Linturi. Lukija Esko Salminen. (Of Mice and Men, 1937)
Olen ennen tätä Hiiriä ja ihmisiä lukenut vain yhden Steinbeckin kirjan. Luin Eedenistä itään jotakin kirjaesitelmää varten lukiossa yli kymmenen vuotta sitten. Veikkaan, että Sonja kuustoista veelle ei ihan kaikki Steinbeckin kirjan ulottuvuudet auenneet, mutta muistelen, että joku imu kirjassa oli, vaikka kaikin paikoin en täysin kirjalle syttynytkään. Halun lukea lisää kirjailijalta ensimmäinen Steinbeckini kuitenkin jätti. Tämän halun toteuttamiseen vain meni yli kymmenen vuotta aikaa.
Hiiriä ja ihmisiä sijoittuu jonnekin päin Yhdysvaltoja, aikaan, jolloin oli vielä tiloja, joista kuljeksivat työmiehet saattoivat saada töitä ja punkan. George ja Lennie ovat mainitunlaisia kuljeksijoita. Lennie on vahva ja isokokoinen, lapsen tasolle jäänyt mies. George taas lempeä ja yritteliäs kaveri, jonka yritykset ovat usein ottaneet takapakkia Lennien takia. George on sitoutunut pitämään huolta Lenniestä, joka on täysin riippuvainen Georgesta.
Tarina on traaginen. Vähävaraiset ja vähäonniset haaveilevat paremmasta tulevaisuudesta, mutta yhtä jos toista potkitaan päähän aiheesta ja aiheetta. Enimmäkseen aiheetta. Kerronta tuo mieleen jonkinlaisen aikuisten sadun, vaikka tyyli onkin realistinen. Maailma on kovin miehinen, mikä voi maun mukaan miellyttää tai etäännyttää. Itse en välttämättä täysin omimmalla mukavuusalueellani ollut raavaiden miesten maailmassa, jossa tehdään rankkaa maatyötä, juodaan viskiä, pelataan korttia ja puhutaan huoratalossa käymisestä. Toisaalta tarinasta itsestään voi löytää ikiaikaisia teemoja ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta.
Kuuntelin kirjaa pätkissä ja pitkillä väleillä. Tarinan maailmaan oli helppo päästä takaisin pitkienkin taukojen jälkeen. Esko Salmisella on miellyttävän pehmeä ja matala ääni. Lukijana hän eläytyy vahvasti ja näyttelee dialogiosuudet. Henkilökohtaisesti minulle riittää vähempikin eläytyminen äänikirjan lukijalta, mutta mielelläni kuuntelin myös Salmista. Eipähän tullut myöskään ongelmia tunnistaa, kuka hahmoista puhui milloinkin, kun jokaisen puhe oli erilaisella äänellä ja tavalla luettua.
Kuuntelin tämän loppuun eilen ja olen kyllä samaa mieltä siitä, että vähempikin eläytyminen olisi riittänyt. Hiiriä ja ihmisiä on yksi suosikkikirjoistani ja olen sen lukenut monesti, mutta tämä äänikirjaversio oli minusta vähän kiusallista kuunneltavaa.
VastaaPoistaMitä enemmän kuuntelen äänikirjoja, sitä enemmän tulen vakuuttuneeksi siitä, että melko neutraali luenta ja vähäinen eläytyminen ovat enemmän makuuni kuin vahva eläytyminen ja näytteleminen. Tämän kuuntelemisesta on nyt toki jo jokunen hetki aikaa, mutta monet muut lukijat ovat sittemmin olleet enemmän omaan makuuni. Toisaalta luulen, että Esko Salmisella on sen verran painava elävän legendan status, että häneltä myös odotetaan aika vahvaa eläytymistä. Toinen vahva eläytyjä muuten on Ismo Kallio, hänkin iäkkäämpi näyttelijä. Kuuntelin muistaakseni viime syksynä hänen lukemansa Vanhuksen ja meren. Ei nämä äänikirjat mitenkään kiusallisia ole minusta olleet, mutta tosiaan enemmän eläytymistä kuin kaipaisin.
Poista