Lukumaraton 13.8.-14.8.

Eilen mainitsinkin, että aion tänään ensimmäistä kertaa elämässäni lukumaratoonata. Ensin ajattelin, että lukisin kahdessa kahdentoista tunnin pätkässä, kuten Anna teki kesäkuussa, mutta jostain syystä on hankalaa löytää kahta päivää, jolloin voisi omistaa kaksitoista tuntia lukemiselle. Mennään siis "perinteisemmällä" 24 tunnin syklillä. Aamulla heräsin vielä kovaan kurkkukipuun, joten nyt on oikein hyvä syy sisällä pysymiseen ja rauhallisesti ottamiseen. Toivon vain, että kurkkukipu ei etene pidemmälle nuhaksi saati kuumeeksi.

Aion aloittaa lukemisen ihan pian, kolmelta. Sitä ennen ehdin vielä esitellä kirjoja, joita ajattelin maratonin aikana lukevani.

Ylhäältä alas:

Agatha Christie: The Hollow (Poirot-seikkailu)

Tom Perrotta: Election

Viveca Sten: Sisäpiirissä

Sergei Dovlatov: Meikäläiset

Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä

David Dosa: Hoivakodin kissa Oscar

Boualem Sansal: Hyvitys

Yksikään kirjoista ei ole päätynyt lukulistalle erityisesti maratonia ajatellen, vaan koska hyllystä löytyi valmiiksi näinkin paljon ohuehkoja kirjoja, ajattelin, että turhaan ei tarvitse tehdä erityistä lukumaraton-visiittiä kirjastoon. Toisaalta olisin mieluusti voinut ottaa lukulistalle muutamia nuortenkirjoja ja sarjakuvia, mikäli romskut alkavat puuduttaa, mutta mennään nyt näillä. Erityisiä tavoitteita minulla ei ole, hyvä jos jaksan suunnilleen vuorokauden ajan lukea (miinus yöunet). Olen käsittääkseni suht hidas lukija, joten olen tyytyväinen, mikäli saan luettua neljä kirjaa.

Eipä siinä, haen vielä kupin teetä kurkkukipuani lievittämään, ja sitten mennään! Päivityksiä tähän tekstiin tulee, kunhan luettua alkaa kertyä.

Kello 18.44

Luin juuri loppuun Hoivakodin kissa Oscarin (254 sivua). Tykkään eläinkirjoista ja tämäkin oli sympaattinen, mutta keskittyi vähintään yhtä paljon muistisairauksiin ja niiden hoitoon kuin kissoihin. En oikein tiedä onko maailmassa mitään traagisempaa kuin dementia, joten kirja ei ollut aivan niin kevyt kuin odotin. Hyvä lukukokemus kuitenkin.

Epäilen, että minulla saattaa olla hiukan lämpöä. Kurkkukipu ei ole asettunut ja päässä pyörii, mutta se saattaa johtua yhtä lailla liki neljätuntisesta yhtämittaisesta lukemisesta kuin kipeydestäkin. Seuraavaksi tarvitsen ruokaa ja pienen tauon. Eli siis kauppaan ja ruoanlaittoon. (Kauppa on tien toisella puolella, joten reissun ei pitäisi viedä kauan.) Seuraavaksi luulen tarttuvani Sergei Dovlatovin Meikäläisiin, mutta pidätän myös oikeuden muuttaa mieltäni.

Kello 20.39

Tauko hivenen venähti, huomasin nimittäin kaupasta palattuani oloni aika heikoksi. Mittasin lämmön ja jonkun verranhan sitä oli. Päätä ja lihaksia myös särkee. Ei nyt ole mennyt aivan putkeen tämä maraton, mutta silti aloitan nyt Anu Silfverbergin He eivät olleet eläimiä. Voi olla, että uni vie tänään mukanaan aikaisin, mutta josko saisin kuitenkin edes tämän toisen kirjan tänään luettua.

Kello 23.27

Olen lueskellut aika hitaasti Anu Silfverbergin novelleja. Novellit ovat upeita ja vaikuttavia, mutta samalla myös surullisia ja jotenkin liikaa särkevälle päälleni. Minulla on enää kahdeksankymmentä sivua ja kolme novellia jäljellä, mutta nyt on pakko luovuttaa ja siirtyä sänkyyn lukemaan. Toivon nukahtavani pian ja että huomenna olisi parempi olo. Lämpö on vaihtunut jokunen tunti sitten kuumeeksi ja nokka ja korvatkin ovat tukossa. En kyllä arvannut, että kurkkukipu muuttuisi täysmittaiseksi taudiksi ihan vain lueskelemalla sohvalla. Kaikesta huolimatta toivotan hyvää yötä.

Kello 12.14

Yhdentoista tunnin yöunet eivät todellakaan kuuluneet maraton-suunnitelmiin. Ongelma on vain siinä, että mielipidettäni asiasta ei varsinaisesti kysytty, kun sammuin puoleyön maissa melkein houreisena. Uni kyllä teki hyvää. Minulla ei ole enää kuumetta, joka jylläsi aika voimakkaana kehossani vielä nukkumaan käydessäni. Heräsin kerran yöllä ottamaan särkylääkettä pakottavan pääni takia.

Herättyäni olen syönyt aamupalaa, ottanut lisää särkylääkettä (päänsärky ei vain ota laantuakseen) ja lukenut loppuun He eivät olleet eläimiä (joka oli vaikuttava ja hieno, ehdottomasti luen Silfverbergiä jossain välissä vielä lisää). Minulla on maratonin suhteen vähän luovuttanut olo. Ulkona sataa vettä, on satanut koko aamun, sikäli voisin jatkaa maratonia vaikka koko loppupäivän. Toisaalta päätäni särkee julmetusti särkylääkkeestä huolimatta, eikä eilisillan luvutkaan oikein sujuneet... Varsinaista maratonaikaa on jäljellä vielä reilu kaksi ja puoli tuntia, joten taidan tarttua vielä johonkin kirjaan. En vain tiedä mihin. Olo on kurja, joten haluaisin lukea jotain kevyttä. Toisaalta minua houkuttaa Boualem Sansalin Hyvitys, josta tiedän jo etukäteen, että se ei todellakaan ole kevyttä. Toisaalta olisi myös Tom Perrottan Election, joka todennäköisesti sisältää ainakin mustaa huumoria. En nyt tiedä. Ehkä käytän jonkun hetken vielä valinnan tekemiseen.

PS. He eivät olleet eläimissä on 254 sivua - täsmälleen sama sivumäärä kuin Hoivakodin kissa Oscarissa. Tämä tekee yhteissivumääräksi 508 sivua. Eli aika vähän. Toisaalta lukemiseen käytetty aika on ollut ehkä seitsemisen tuntia.... Tämä maraton ei tosiaankaan ole sujunut ihan suunnitelmien mukaan.

Kello 14.53

Pian alkuperäinen 24 tuntia on kulunut. Päädyin lopulta lukemaan tuttua ja turvallista Christieta. The Hollow on edennyt sivulle 52. Sitä ennen luin ensimmäiset luvut sekä Perrottan että Sansalin kirjoista. Kumpikin vaikutti hyvältä, mutta en jotenkin osannut päättää.

Vuorokauden aikana olen käyttänyt lukemiseen noin yhdeksän tuntia ja lukenut 560 sivua (en nyt laske mukaan aloitettujen kirjojen sivumääriä, eivät tee kovin merkittäviä määriä kokonaisuudessa). Luin kokonaan vain kaksi kirjaa, David Dosan Hoivakodin kissa Oscarin sekä Anu Silfverbergin He eivät olleet eläimiä novellikokoelman. En voi sanoa olevani mitenkään erityisen tyytyväinen luetun määrään, en sivumäärään enkä tuntimäärään, mutta toisaalta kukapa olisi osannut ennustaa sairastumisen. Oloni oli melkoisen hirveä suurimman osan maratonin ajasta. Päänsärkyni on alkanut hellittää vasta viimeisen parin tunnin aikana. Olo on vieläkin aika uupunut ja tokkurainen viimeisen vuorokauden kuumeilusta. Hoivakodin kissa Oscarin luin aika hyvään tahtiin maratonin aluksi, mutta sen jälkeen olen saanut lukemisesta kunnolla kiinni oikeastaan vasta viimeisen tunnin aikana. Tekisi oikeastaan mieli jatkaa toinen vuorokausi lukemista, kun tämä ensimmäinen yritys maratoniin meni näin penkin alle.

Tavallaan olen siis melko pettynyt, mutta maratonin epäonnistumiselle on kuitenkin ihan inhimillinen syy. Harmittaa vain, että tunnun aina sairastuvan kaikkein epäsuotuisimmalla hetkellä. Taidan kuitenkin jatkaa The Hollow'n parissa edelleen, sillä nyt lukeminen lähti taas ihan hyvin käyntiin. Kuka ties tulen vielä päivittämään tännekin, mutta en jaksa ajatella enää "suorittavani" maratonia. Joka tapauksessa olen vielä liian uupunut tekemään mitään muuta tänään kuin pysyttelemään sisällä. Sääkin on harmaa ja sateinen, joten voin vallan hyvin jatkaa lukemista.