Ilon ja kivun kääntöpiiri - afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään

Ilon ja kivun kääntöpiiri - afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään. Toimittanut ja pääosin suomentanut Lauri Otonkoski. WSOY 2004.

Ilon ja kivun kääntöpiiri oli ensimmäinen varta vasten Afrikan tähti -haastetta ajatellen kirjastosta
poimimani kirja. Nyt jälkikäteen ajatellen teos sopi paremmin kuin hyvin jonkinlaiseksi johdatukseksi haasteeseen tai yleisemmin afrikkalaiseen kirjallisuuteen.

Tämä kirja sisältää noin kolmenkymmenen afrikkalaiskirjailijan novelleja, minulle lähes kaikki ennestään tuntemattomia. Vain Wole Soyinka ja Ken Saro-Wiwa olivat entuudestaan tuttuja. Sievässä paketissa siis iso joukko kirjailijoita laajalta alueelta. Teoksen toimittajan, Lauri Otonkosken, esipuhe johdattaa tiiviisti ja yleisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan kirjallisuuteen. Enpä esimerkiksi tiennyt, että Nigeria on Saharan eteläpuolisen Afrikan johtava kirjallisuusmaa. Siitäkin huolimatta, että vielä 1990-luvun alussa vain häkellyttävät 25% miespuolisista ja kuusi prosenttia naispuolisista nigerialaisista olivat lukutaitoisia. Voisin kuvitella, että luvut ovat nykypäivänä korkeammat, mutta vain vaivaiset parikymmentä vuotta sitten tilanne on ollut tämä. Aivan järisyttävä ajatus tällaiselle pohjoismaisen koulujärjestelmän kasvatille, joka pitää lukutaitoa lähes itsestäänselvyytenä.

Novelleista suurin osa on melko lyhyitä, alle kymmenen sivun mittaisia. Varsinaisesti mitään yhtä tiettyä teemaa novelleissa ei ole, muuta kuin se, että kirjailijat ovat Saharan eteläpuolisesta Afrikasta. Jokaisen novellin alussa on lyhyt kirjailijan esittely, mikä mielestäni on toimiva ja hyvä ratkaisu. Kirjailijoiden ikäjakauma on kirjava. Mielestäni oli myös jännittävää lukea novelleja, joista ei aina osannut päätellä kirjailijan nimen perusteella kirjailijan sukupuolta.

Itselleni mieleenpainuvimmiksi jäivät novellit, joissa käsiteltiin joillain tavoin naisen asemaa ja elämää SEP Afrikassa. Tällaisia olivat ainakin Fatmata Contethin Kirje sisarilleni, Gugu Ndlovun Kynänkärki sekä Lília Momplén Celinan tanssiaiset. Vahvana jäi mieleeni myös esimerkiksi jo entuudestaan tuntemani Wole Soyinkan lyhyt mutta vaikuttava Puhelu. Kirjan lopussa on lista tässä kokoelmassa esiintyvien kirjailijoiden suomennetuista teoksista. Vain murto-osalta on ilmestynyt kirjoja suomeksi, mikä on tietenkin sääli. Silti lista on hyvä tulevia lukusuunnitelmia miettiessä.