Forsytein taru - ensimmäinen etappi

Forsytein tarun ensimmäinen osa, Varakas mies on nyt luettu. Forsytein laaja suku on esitelty ja osaan henkilöistä ehditty paneutua enemmän, osaan vähemmän. Eniten huomiota tähän mennessä on saanut Soamesin ja Irenen avioliitto ja siihen liittyvä kolmiodraama (tai ehkä neliödraama, jos Junekin lasketaan mukaan). Toinen tärkeäksi noussut asia on vanhan Jolyonin suhde vuosia aiemmin perhepiiristä karkotettuun poikaansa ja tämän perheeseen. 

Seuraavassa käsittelemme tähän asti luettua muutamien kysymysten kautta, ja toivomme muidenkin lukeneiden vastaavan samoihin kysymyksiin sekä tietysti myös vievän keskustelua uusiinkin suuntiin! Juonipaljastuksia noussee esiin, jos ei ole vielä kirjassa ensimmäisen kolmanneksen kohdalla. 


Miten lukeminen on sujunut tähän asti?

Sonja: Ihan alku vähän takkusi, kun tuntui, että tulee vaan kamala määrä henkilöhahmoja, eikä mitään oikeastaan tapahdu, mutta vauhtiin päästessä lukeminen ei ole tuntunut yhtään raskaalta. Ja Soamesin ja Irenen avioliittokuviot ovat olleet jopa koukuttavaa lukemista. Ja koukuttavuutta toivoin ja odotin, niin sikäli ihan ennakko-odotusten mukaisesti mennään.

Anna: Myös minulla oli alkuun vaikeuksia, ensimmäiset 100 sivua piti pakottaa itsensä kirjan äärelle. Henkilöitä oli niin paljon, että en tuntunut lainkaan tietävän, kenestä milloinkin puhuttiin ja mikä on ihmisten suhde toisiinsa. Jonkinlaisen henkilökartan piirtäminen olisi varmasti auttanut tässä tapauksessa! 150 tienoilta aloin koukuttua tarinaan, ja nyt kirjaa ei malttaisi laskea iltaisin käsistään.

Forsytein taru toi heti alussa suuren määrän henkilöhahmoja näyttämölle. Silmiinpistävää on ollut, että juuri kukaan ei ole kuitenkaan vaikuttanut erityisen miellyttävältä tai sympaattiselta tyypiltä. Onko porukasta löytynyt sellaista, jonka puolta pitää, tai joka vaikuttaa erityisen kiinnostavalta?

Sonja: Irenen ja Soamesin avioliitto on ollut kiinnostava ja tietysti aika hallitseva juonikuvionakin tässä ensimmäisessä osassa. Molemmat osapuolet vaikuttavat kiinnostavilta, vaikka Soames ei kauhean mukavalta vaikuta, eikä Irenen näkökulmat lopulta tule ihan hirveästi esille. (Mikä sinänsä musta on ollut yllättävää, kun muistan minisarjan perusteella Irenen olleen yksi päähahmoista.) Vanhemman polven Forsyteja on tosi paljon, ja monet niistä menevät mulla ainakin vähän keskenään sekaisin. Jotenkin tuntuu, että niitä on niin paljon lähinnä siksi, että ne suurena joukkona edustaa tiettyjä Forsytein arvoja. Mutta yksittäisinä hahmoina vanhemman polven Forsyteit eivät ehkä nouse kauhean vahvasti esiin.

Anna: Aika pitkään kirjassa täytyi mennä, että jotkut henkilöt alkoivat nousta positiivisessa mielessä esiin. Näin osion loppupuolella vanha Jolyon sekä hänen perheensä ovat nousseet ehdottomiksi suosikeikseni. Soamesin ja Irenen liitto ja sen päättyminen on ollut koukuttavinta luettavaa, ja minusta on kiinnostavaa, miten kirjassa asetutaan selkeästi Irenen puolelle, vaikka hän on se, jolla on avioliiton ulkopuolinen suhde. Kuten Sonja totesi, Irene on ainakin toistaiseksi arvoituksellinen hahmo, jota seurataan oikeastaan pelkästään miesten silmien läpi. Pidän Irenestä kovasti varsinkin nyt, kun Bosinney on poistunut kuvioista, häntä en voinut sietää. Kun kirja on luettu, aion katsoa sen tästä tehdyn minisarjan ja odotan jo ihan innoissani, minkälaisia hahmot siinä ovat!

Takakannessa puhutaan Galsworthyn kirjojen sisältävän yhteiskuntakritiikkiä "varakkaiden luokkien hengetöntä, pelkästään taloudellista etua tavoittelevaa maailmankatsomusta vastaan". Onko tämä mielestäsi näkynyt tähän mennessä ja miten?

Sonja: Ei ihan hirveästi, mutta se on ollut oikeastaan ihan helpotus. Jotenkin ajattelisin, että liki sata vuotta sitten kirjoitetetusta kirjasta, jonka suurin sisältö ja sanoma olisi yhteiskuntakritiikki jotain tiettyä luokkaa kohtaan, olisi aika ajanut ohitse helposti. Voin olla tietysti väärässäkin. Mutta onneksi tässä kirjassa tuntuu olevan paljon muutakin. Välillä on tuntunut siltä, että kirjassa väitetään, että joku tyyppi on vähän typerä tai epämiellyttävä lähinnä siksi, että on syntynyt tiettyyn luokkaan ja tykkää rahasta ja on sokea kaikelle muulle. Sellainen tuntuu vähän osoittelevalta, mutta henkilöhahmot vielä todennäköisesti kehittyvät ja voi olla että loppuun mennessä tyypittelyt tuntuvat jo perustelluimmilta.

Anna: Kuten Sonja toteaa, ihan hirveästi minäkään en ole löytänyt yhteiskuntakritiikkiä. Välillä tosin nostetaan esiin Forsytein ennakkoluuloinen ja tuomitseva suhde alempien luokkien ihmisiin, ja etenkin nuoren Jolyonin puheissa esiintyy mielestäni ihan suoraakin kritiikkiä. Osion lopussa nousee esiin myös se, miten vanha Jolyon löytää elämälleen uutta tarkoitusta lasten ja luonnon parista. Yhteiskuntakritiikkiä kiinnostavampia teemoja tässä on kuitenkin sekä ajankuvaus että suvun ja sen suhteiden kuvaus.

Millä mielillä jatkoa lukemaan?

Sonja: Nyt kun on päässyt vauhtiin, niin ihan odottavalla mielellä. Muistan jotain juonenkäänteitä minisarjan perusteella, mutta en kuitenkaan mitenkään paljon. Nyt on jännä nähdä, onko muistini oikeassa ja miten paljon.

Anna: Innoissani. Kirjassa on sellaista vanhanaikaista tarinankerronnan lumoa, joka ainakin minut pitää hyvin otteessaan. Kiinnostaa kovasti, mihin tästä mennään seuraavaksi, sillä ainakin minulle jäi tunne, että vanhan Jolyonin kuolema oli Forsytein suvun tarinassa erään merkittävän aikakauden loppu. Ehkä nuoremmat Forsyteit nousevat jatkossa enemmän keskiöön?


Hyvät kanssalukijat (tai kirjan jo aiemmin lukeneet), millä mielillä te olette kirjan parissa viihtyneet? Olisi mukavaa kuulla pohdintanne kysymyksiinne sekä mahdollisesti myös ihan uusia keskustelunavauksia. 

Seuraavalle etapille ajattelimme samaa kahden viikon lukuaikaa, eli osiosta KAHLEISSA aloitamme keskustelun maanantaina 29.7.2013.