Rakkauteni Afrikka

Myönnetään. Tämä on ihan hirvittävää huijausta, mutta minä kirjoitan nyt kirjasta, jonka olen lukenut pääsiäisenä. Juu, pääsiäisenä, siis yli kolme kuukautta sitten. Yleensä, jos kirjasta kirjoittaminen venyy, jätän asian sikseen, sillä ei ole kovin helppoa kirjoittaa teoksesta, josta ei ole tuoreita muistikuvia. Nyt teen kuitenkin poikkeuksen kahdesta syystä. Ensinnäkin, tämä on sellainen kirja, joka teki minuun suuren vaikutuksen, enkä ole nähnyt tästä moniakaan blogitekstejä, vaikka kirja on suhteellisen tuore. (Koska kirjabloggarithan tunnetusti kirjoittavat vain uutuuksista...;) Toivoisin, että muutkin löytäisivät kirjan. Toisekseen tämä on haastekirja Afrikan tähti -haasteessa, joka ei osaltani ole lähtenyt vielä kovinkaan vauhdikkaasti liikkeelle. Kirjablogien haaste-etiketin mukaista lienee kirjoittaa kirjasta, jonka haluaa mukaan haastesuoritukseen.

Eli pahoittelut, jos rikon suuria kirjabloggarin sääntöjä, tässä kuitenkin erittäin myöhäinen teksti yhdestä kevään lempikirjastani. Kyseessä on:

Sheldrick, Daphne: Rakkauteni Afrikka, Otava 2012. An African Love Story. Love, Life and Elephants 2012. Suomennos Iiris Kalliola.

Kuva: Otava

Daphne Sheldrick (s.1934) on omistanut elämänsä luonnonsuojelulle Keniassa. Yhdessä miehensä David Sheldrickin kanssa hän on tehnyt töitä muun muassa salametsästystä vastaan, sekä kasvattanut ja hoitanut salametsästäjien uhreiksi joutuneiden eläinten orpoja poikasia. David Sheldrick toimi Tsavon kansallispuiston johtajana näkyvässä asemassa. Daphne Sheldrick on ensimmäinen ihminen, joka on onnistunut kasvattamaan vastasyntyneitä norsuja. Rakkauteni Afrikka -kirjassa Daphne Sheldrick kertoo sekä elämästään Keniassa, työstään norsujen, sarvikuonojen ja muiden eläinten parissa, sekä suuresta rakkaudestaan David Sheldrickiin.

Kirjassa on vahva perinnön jättämisen tuntu. Daphne Sheldrick kertoo tarinoita menneistä vuosikymmenistä, siitä kuinka asiat on hoidettu aikoina, jolloin viestit eivät kulje sekunneissa vaan päivissä, sekä ajoista, jolloin Kenia oli Iso-Britannian siirtomaa. Hän kertoo myös, kuinka toisinaan luonnonsuojelutyö on ollut turhauttavaa, kun norsuja on teurastettu säälittä norsunluun takia. Toisaalta mukaan on mahtunut iloa ja onnistumisen kokemuksia, kun Sheldrick kumppaneineen on onnistunut pelastamaan orpoja eläinvauvoja varmalta kuolemalta.

En lue paljoakaan elämäkertoja, mutta minua ovat aina kiehtoneet ihmiset, jotka omistavat elämänsä eläimille ja niiden suojelulle. Kenties siksi, että eläinrakkaana ihmisenä minua itseänikin houkuttaisi sellainen elämä. Koska olen asiasta kiinnostunut, kaikki Sheldrickin kertoma hänen eläinsuojelutyöstään innosti ja liikutti minua suuresti. Kuinka upealta mahtaakaan tuntua, kun saa hoidettua norsunpoikasen isoksi ja vahvaksi ja lopulta palautettua luontoon!

Minulle tämä oli upea lukukokemus, mutta jos jotakin miinusta tästä täytyy sanoa, tulisi se siitä, miten vähän kirjassa lopulta otetaan kantaa Kenian asemaan siirtomaana ja lopulta itsenäisenä valtiona. Sheldrick itse on syntynyt ja kasvanut Keniassa, mutta hänen sukujuurensa ovat Britanniassa. Sheldrick kuvaa kyllä sitä, kuinka hän tai joku lähimmäinen on ollut usein kapinallisten väkivallan uhan alla tai uhrina. Lopulta kuvauksista kuitenkin jää tuntu, että Sheldrick puhuu asiasta kuin ulkopuolisena, ikään kuin Kenian itsenäistymispyrkimykset eivät edes koskettaisi häntä. Toisaalta tämän ymmärtää tarkoituksellisena irrottautumisena pois poliittisista mielipiteistä kohti henkilökohtaista omaelämäkertaa, ja sinänsä tällainen rajaus on aivan hyväksyttävä valinta. Itse olisin kuitenkin ehkä kaivannut enemmän tietoa siitä, millaista on ollut asua Keniassa ennen sen itsenäistymistä ja toisaalta itsenäistymisen aikaan - mikä on muuttunut ja mihin suuntaan. Kiinnostavaa olisi ollut myös kuulla tämä brittiläisen taustan omaavalta ihmiseltä.

No, kaikkea ei voi saada ja toisaalta teos on kiehtova ihan tällaisenaankin. Toivon, että minulla on vielä jonain päivänä onni matkustaa Keniaan, niin kiehtovana maa ja sen luonto tässä kirjassa näyttäytyvät. Myös Jenni on lukenut kirjan, sekä kertonut vaikutuksista, joita tällä kirjalla on ollut häneen. Myös minä vaikutuin sitä paljon, että aloin WWF:n kuukausilahjoittajaksi. Päätös ei ollut yksinomaan tämän kirjan ansiota, mutta oli osanaan tekemässä jo vuosia jatkuneesta pohdinnastani todellisuutta.

Tämä on erittäin suositeltava kirja kaikille. Raakuuksien pelkääjille voin myös kertoa sellaisen helpotuksen, että minä, joka olen erittäin herkkä kaikille eläinten kokemille vääryyksille, pystyin lukemaan kirjan ongelmitta. Lämpö ja toivo jäivät tästä kirjasta päälimmäisiksi tunteiksi, vaikka ihmiset ovatkin toisinaan julmia pönttöpäitä. Onneksi asioihin voi kuitenkin myös vaikuttaa.