Viime vuoden viimeisiä - Merkintöjä Burmasta

Hulppeata uutta lukuvuotta kaikille blogimme lukijoille! Olen tänään käynyt lueskelemassa ja vähän kommentoimassakin muiden yhteenvetoja viime vuodesta ynnä suunnitelmista tälle vuodelle. Omissakin ajatuksissa oli jonkinlainen yhteenveto tehdä, mutta tällä hetkellä olo on niin läkähtynyt, että taidan jättää suosiolla moisen vähintään huomiselle. Ajatus kokonaisen vuoden tiivistämisestä yhteen kirjoitukseen tuntuu kertakaikkiaan uuvuttavalta. Vuodelle 2013 olen ehtinyt tehdä jo kaikenmoisia lukusuunnitelmia, ja ehdin jo ilmoittautua mukaan pariin haasteeseenkin. Niistäkin lisää tuonnempana.

Jotta uuden lukuvuoden voisi polkaista kunnolla käyntiin, pitää kuitenkin blogata vanhan vuoden loput kirjat. Tänään vuorossa Guy Delislen Merkintöjä Burmasta (WSOY 2008. Suomennos Saara Pääkkönen. Alkuteos Chroniques Birmanes, 2007).

Tämän hienon sarjakuvan löytämisestä saan kiittää kirjablogeja. Olen aiemminkin maininnut, mutta kerrottakoon vielä, että pidän itseäni jokseenkin suurkuluttajana sarjakuvien suhteen. Silti jostain kumman syystä Guy Delislen "reportaasit" maailmalta olivat minulle täysin tuntemattomia, kunnes luin useampiakin kiittäviä arvioita blogeista. En tarttunut kirjaan minkään yksittäisen blogikirjoituksen innoittamana, vaan siksi, että syksyn mittaan Guy Delislen nimi pomppasi tämän tästä blogiluettelon merkinnöissä silmille. Siis kiitos kaikille Delislen kirjoista bloganneille, yhdessä ja erikseen! Ilman teitä en olisi ehkä tätäkään mainiota kirjaa löytänyt.

Jos nyt sattuu vielä olemaan joku, joka ei blogisfäärissä ole törmännyt herran sarjakuviin, niin kerrottakoon, että Delisle on kanadalainen sarjakuvataiteilija, joka on päätynyt viettämään pitkiä aikoja maailmalla. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, näitä omaelämäkerrallisia kirjoja on ilmestynyt neljä; Merkintöjä Burmasta, Shenzhen, Pjongjang sekä viimeisin, viime vuonna suomennettu Merkintöjä Jerusalemista.

Merkintöjä Burmasta -kirjan asetelma on kutkuttava. Delisle on ulkopuolisena tarkkailijana suljetussa maassa, josta hän yksinkertaisesti kirjaa havaintojaan ja kokemuksiaan. Hän on päätynyt maahan vaimonsa työn kautta. Kirjaa lukiessa tuli olo, että Delisle on tehnyt tutkimustyönsä Burmasta hyvin. Osansa on varmasti myös Delislen vaimon työllä - Lääkärit ilman rajoja -järjestön kautta todennäköisesti saa sellaistakin tietoa, jota ei välttämättä muuten löytäisi. Vaikka tietoa löytyy, pääpaino on kuitenkin ihan tavallisilla arjen havainnoilla, mikä tekee kirjasta tehokkaan ja hauskankin. Huomio netin pätkimisestä ei vielä itsessään olisi kovin kiinnostavaa, mutta vuoden verran sensuurin ja sähkökatkojen maassa johtaa väistämättä kaikenlaisiin kommelluksiin ja vastoinkäymisiin. Ja näistä kommelluksista lukeminen on nautinnollista. Oman kontrastinsa luo myös länsimaisten maassaolijoiden yhteisöt, muun muassa Australialainen klubi tenniskenttineen ja uima-altaineen, verrattuna paikallisten puutteelliseen arkeen.

Jälleen kerran sain myös todeta, että sarjakuva on ilmaisumuotona vertaansa vailla. Delislen ihmishahmot ovat melko yksinkertaisia, melkein tikku-ukkomaisia, mutta eivät suinkaan ilmeettömiä. Herran minä-hahmon kasvot ilmaisevat usein hämmennystä, yllätystä ja ihmetystä, mikä tehostaa sarjakuvan luomaa kuvaa Delislen suhteesta Burmaan, ja saa samastumaan miehen asemaan ulkopuolisena tuossa vieraassa maassa.

Kirja jätti sen verran hyvän jälkimaun, että tulen jatkamaan jossain välissä myös muiden merkintöjen pariin. Kuten mainittua, useat bloggaajat ovat löytäneet nämä kirjat. Linkitän tähän Kirjanurkkauksen Zephyrin kirjoituksen kolmesta ensimmäisestä kirjasta. Zephyr on linkittänyt paljon muita kirjat lukeneita. Muun muassa kujerruksia-blogin Linnea taas on lukenut uusimman suomennetun, Merkintöjä Jerusalemista.