maanantai 8. joulukuuta 2014

Kolea kokemus

Dickens, Charles: Kolea talo
Loistopokkari 2008, 936 sivua
Suomennos: Kersti Juva
(Bleak House 1852-1853)

Voi jestas... Rehellisesti sanoen tämä taitaa olla bloggaushistorian ensimmäinen kirja, jonka lukeminen meni todelliseksi Suorittamiseksi. Itse asiassa, mieleeni ei tällä hetkellä edes tule muita kirjoja, joiden lukeminen olisi tuntunut yhtä tiukalta pakkopullalta kuin tämän. (No, ehkä joskus lukiossa pakkoluettavana ollut Gulliverin retket tulee lähelle.) Joka tapauksessa, anteeksi nyt, mutta nyt on tunnustettava: tämän kirjan loppuun asti lukeminen oli piinallista.

Lyhyesti kerrattuna lukukokemukseni meni näin:

1. Aloitin kirjan innosta pinkeänä kesäkuussa. (Kyllä, kesäkuussa, siis puoli vuotta sitten!) Kirjan oli tarkoitus olla kesäklassikkoni, koska ajatus kesällä luettavasta tiiliskiviklassikosta tuntui hyvältä. Olin varma, että rakastaisin tätä kirjaa, sillä vaikka olin lueskellut joitain vähemmän innostuneita blogiarvioita, mietin, että jos yksi lempikirjailijoistani Nick Hornby mainitsee Dickensin yhdeksi lempikirjailijakseen, niin kyllähän minäkin tätä rakastaisin. Lisäksi minulla oli hämärä mutu, että Dickens kirjoitteli empaattisesti köyhistä ja raihnaisista, mikä ei haitannut yhtään myönteisen ennakkoasenteen synnyttämisessä.

2. No, kyllä Kolea talo periaatteessa täytti kesäklassikon aseman, sillä urhoollisesti soudin kesän aikana kirjaa yli puolivälin. Puoliväliin asti olin periaatteessa edelleen optimistinen, sillä vaikka kirjassa ei tapahtunutkaan yhtikäs mitään lähes viiteensataan sivuun, (ellei lasketa miljoonien eri henkilöhahmojen esittelyä) niin olin vakuuttunut että "kyllä tämä tästä vielä lähtee käyntiin, tämä nyt on tällaista lämmittelyä ja tarinan pohjustusta".

3. Noin sivulla 500 tajusin, että kirjassa ei tule tapahtumaan jatkossakaan yhtikäs mitään.

4. Lukeminen muuttui tahmeammaksi kuin mikään koskaan missään.

5. En halunnut luovuttaa, sillä olinhan rämpinyt kirjassa jo yli puolivälin. En kai minä nyt lukisi viittä sataa sivua turhan takia?

6. Muutama kuukausi meni, jolloin lähestulkoon pakotin itseni lukemaan kirjaa edes yhden luvun silloin tällöin.

7. Pelastukseksi koitui Facebookissa ollut marraskuinen lukuhaaste, jonka aikana päätin urheasti päästä Kolean talon loppuun.

8. Melkein onnistuin, taisin lukea viimeiset noin sata sivua joulukuun ensi päivinä.

9. Yllättäen melkein nautin kirjan viimeisestä paristasadasta sivusta, joilla löyhiä juonenpäitä sidotaan yhteen. Voisin jopa mennä niin pitkälle, että väitän tässä vaiheessa kiinnostuneeni muutamien henkilöhahmojen kohtaloista.

10. Niin, ne henkilöhahmot... Esther Summerson, jonkinlainen päähenkilö, on tavallaan ihan kiinnostava tarinansa takia, mutta kun hahmo on hyveellisempi kuin yksikään pyhimys, kiinnostus kävi monasti myös lähellä ärtymystä. Muutamia muitakin kiinnostavia tyyppejä kirjassa on, mutta niitä tulee ja menee tarinassa ja yhteenkään ei oikeastaan pysähdytä ennen kuin loppupuolella, joten olen melkoisen vakuuttunut että tulen unohtamaan hahmoista jokaisen, ennen kuin vuottakaan tämän kirjan lukemisesta on kulunut.

11. Mitä tästä sain? Nyt voin sanoa tutustuneeni Dickensin tuotantoon yhden kirjan verran. Olen lukenut Kolean talon. Kannesta kanteen, vaikka tiukoille otti. No juu, olihan tässä tietysti 1800-luvun Lontoon kuvausta aidoilla paikannimillä ja toki tuon ajan yhteiskuntakuvausta, joka kiinnosti. Siltikin täytyy sanoa että laihaa on kiisseli, kun vain tämä jäi käteen. Ehkä minun olisi pitänyt ottaa Irenen varoitukset vakavammin. Lisäksi olen hyvin iloinen päätöksestäni lukea tavoilleni poikkeuksellisesti alunperin englanniksi julkaistu kirja suomennettuna. Tahkoaisin tätä vielä varmasti seuraavalla vuosikymmenelläkin, mikäli olisin yrittänyt englanniksi. Suomennoksessa sen sijaan ei ole moitteen sanaa, hatunnosto Kersti Juvalle, hienoa työtä.

12. Tästä karmaisevasta pettymyksestä huolimatta en suostu luovuttamaan. Epäilemättä Dickens on asemansa ansainnut. Kai minä vain aloitin väärällä kirjalla, toivon?


10 kommenttia:

  1. Haha, anteeksi, mutta kyllä tämä sai naurun suupieliin. Melkoinen taistelu!

    Tämä on minullakin ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Dickens. Haluaisin lukea ainakin Loistavan tulevaisuuden, koska rrrrakastan siitä löyhästi tehtyä elokuvamukaelmaa (jossa on Ethan Hawke ja Gwyneth Paltrow), joskin luultavasti kyllä realismi iskee lukiessa pahasti päälle... Pidin kyllä tästä Koleasta talosta, vaikka sivuja olikin aikamoinen määrä tahkottavaksi. Joku vaan natsasi mukavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun taistelu on onnellisesti takanapäin, voin minäkin tehdä sen myönnytyksen, että tavallaan ymmärrän tämän kirjan klassikkoaseman läpi tarinan kulkevan yhteiskuntakuvauksen puolesta. Mutta lukiessa nauru oli kyllä kaukana, eikä valitettavasti oikein natsannut... :/

      Minulle Dickens on tätä ennen ollut ihan vieras niin kirjojen kuin tv-/elokuva-/näytelmäsovitustenkin osalta. Mutta Loistava tulevaisuus voisi kiinnostaa minuakin kirjana, myös Oliver Twist ja sitten se A Tale of Two Cities (mikä sen nimi oli suomeksi, en muista?).

      Poista
  2. :)

    Tämä on lukulistallani, pari kertaa olen melkein aloittanut, mutta toukokuuhun mennessä lupaan, että yritän vielä kerran :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti en säikäyttänyt liikaa. :) Kuten Suketus tuossa yllä sanoo, voi tämä jollekulle toimiakin.

      Poista
  3. Hauska teksti, vaikka itse Koleasta talosta pidänkin :D Olinkin juuri tulossa suosittelemaan Oliver Twistiä ja Kahta kaupunkia, mutta ehditkin jo mainita ne tuossa yhdessä kommentissa. Ja jos kiinnostaa katsoa Dickens-sovituksia, niin yleensä BBC:n tuotannot ovat niitä parhaimpia, varsinkin Kolean talon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi kaupunkia, kiitos! Periaatteessa kiinnostaa kyllä nähdä sovituksia myös. Ihan en näe, että miten juuri tästä olisi saatu kiinnostavaa draamaa, mutta ehkäpä juuri siksi olisi katsomisen arvoinen. Kiitos suosituksista!

      Poista
  4. Oih, hieno suoritus! Minähän olin suorastaan nopea tätä lukiessani, minulla taisi mennä parisen viikkoa. Hyvin samoilla linjoilla kyllä ollaan kirjan suhteen. Dickensissä oli minulle jotain sellaista, joka viehättikin, mutta sitten se loputon jaarittelu ja taas jaarittelu... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari viikkoa on todella huikea suoritus! Sehän on suunnilleen 70 sivun päivävauhtia. Hyvin sanottu, tyylissä oli jotain viehättävää, mutta tosiaan se jaarittelu...

      Poista
  5. Dickens on minun lempikirjailijani. Kolea talosta on tehty loistava tv-sarja, jonka näin ennen kuin itse luin Kolean talon, se toisaalta avasi tekstiä upeasti. Kolean talon olisi saanut lyhyemmäksi, kun olisi julkaissut vain toisen kronikoitsijan näkemyksen, mutta silloin olisi ehkä jotain jäänyt vajaaksi. Kirjassahan on lomittain kahden kertojan tarinat, ulkopuolisen kertojan ja Estherin.
    Jos kiinnostaa oma postaukseni teoksesta, niin se löytyy blogistani (sheferijm) kohdasta Dickens.
    Toivottavasti et sysää Dickensiä täysin syrjään kokemuksesi johdosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En sysää, tuossa yllä mainitsinkin, että muutama muu teos kiinnostaisi kyllä. :) Olen totta puhuen tosin hiukan yllättynyt, että näinkin moni nykylukija kertoo pitäneensä tästä kirjasta...
      Kävin lukemassa tekstisi, kiitos siitä.

      Poista