WSOY 2014, 895 sivua
Suomennos: Hilkka Pekkanen
(The Goldfinch 2013)
Tikli ei ollut mikään kaikkein todennäköisin lukuvalinta, sillä luin Tarttin (toistaiseksi) kuuluisimman teoksen The Secret History (Jumalat juhlivat öisin) vasta noin vuosi sitten, enkä ollut aivan yhtä hurmaantunut kuin monet muut ovat olleet. Jotenkin minä sitten en kuitenkaan voinut vastustaa Tikliä, kun se suomennoksen ilmestymisen jälkeen sai niin kovasti rummutusta. Tikli tuijotteli hyllyssä aikansa, kunnes hiukan vastentahtoisesti otin tiiliskiven lukuun. (Nämä tiiliskivet muuten ovat yksi syy sille, että vakaasti harkitsen sähköisen lukulaitteen hankintaa. Kirjaa ei olisi niin raskas kannatella. Tikliä lukiessa jopa pelkäsin, että nide hajoaa oman painonsa alla.)
 |
| Tikli ja joululavastus |
Tikli on aikamoinen odysseia. Päähenkilö Theo Deckerin elämä muuttuu taidemuseon räjähdyksessä, joka tappaa hänen äitinsä. Siinä samassa sekaannuksen hetkessä Theon mukaan lähtee arvomaalaus. Theo kasvaa ja vaeltaa läpi Yhdysvaltojen mukanaan maalaus, suru ja painava omatunto.
Taidemaailman kuvauksen kannalta Tikli on hirmuisen kiinnostava. Kirjassa kuvataan muun muassa varastettujen taide-esineiden kauppaa ja jäljitystä, ja vaikka (tai ehkä juuri siksi) en asiasta paljoakaan tiedä, oli Tarttin kertoma mielestäni jopa ihailtavan uskottavaa. Vähän ehkä yllättäen maalaustaidetta enemmän Tiklissä saa huomiota kuitenkin antiikkikalusteet ja niiden entisöinti. Theon ystävän Hobie omistaa antiikkiliikkeen ja tutustuttaa Theon vanhan puun kiehtovaan elämään. Antiikkimaailman kuvaukset olivat mielestäni yhtä lailla kiinnostavia, jälleen ehkäpä siksi että en tiedä asiasta juuri mitään.
Suuresta sivumäärästä huolimatta Tikli on melko nopealukuinen. Muutamat ovat moittineet kirjaa jaarittelusta ja olisivat kaivanneet karsimista. Minulla ei Tiklin kanssa tätä ongelmaa ollut, toisin kuin The Secret Historyn kanssa. Minulle jokainen sivu tuntui oleelliselta, vaikka luonnollisesti näin pitkässä ja monessa ympäristössä liikkuvassa kirjassa oli osioita, joista pidin vähemmän kuin toisista. Minusta esimerkiksi teini-ikäinen Theo on miellyttävämpi henkilö kuin aikuinen Theo, mutta samalla kasvavan ahdistuksen seuraaminen on koukuttavaa. Lukiessa toivoin koko ajan, että olisin voinut olla neuvomassa Theoa, joka tuntui jatkuvasti tekevän vääriä valintoja.
Tarttin kieli on hurjan kaunista ja osuvaa. Siksi on sääli, että suomennos vilisee lyöntivirheitä, varsinkin kirjan loppupuolella. Lukiessa tuli olo, että kiireessä on tehty. Virheistä huolimatta nautin kovasti tästä kauniista ja surumielisestä kirjasta. Jälleen kerran huomasin myös nauttivani kovasti paikkakuvauksesta. New York ja Hobien antiikkiliike ja asunto muodostuivat silmieni edessä kovin elävinä ja hurmaavina. Las Vegas vähemmän hurmaavana, mutta yhtä lailla elävänä sekin.
Kirja on luettu ainakin seuraavissa blogeissa: Lumiomena, Kingiä, kahvia ja empatiaa, Nenä kirjassa, Ilselä, Lukuisa, Ullan luetut kirjat, Jokken kirjanurkka, Kirjakaapin kummitus ja Kirsin kirjanurkka.
Tikli on niin hyvä. Arvostus vain noussut ajan myötä. Parhaimpia lukemiani kirjoja tänä vuonna. =D
VastaaPoistaKyllä minullakin tämä korkealle nousee, vaikka toisaalta tänä vuonna olen onnistunut ottamaan lukuun tosi monia kirjahelmiä - hankala valita mitkä sitten olisivat niitä aivan huippuja. :)
PoistaMinulla tämä jäi kesken. En päässyt tarinan imuun, vaikka luin yli 100 sivua, joten päätin antaa olla. Jumalat juhlivat öisin luin viime kesänä, eli uusi tuttavuus sekin, mutta siitä taas pidin tosi paljon. Ehkä joskus kokeilen Tikliä uudelleen.
VastaaPoistaAina ei nappaa. Minä olin totta puhuen yllättynyt kuinka monia kriittisiä arvioita tästä löysin, kun etsin linkitettäviä ja muistelin blogeja, joissa olen juttuja tästä nähnyt. Jotenkin olin elännyt siinä luulossa, että tähän on suhtauduttu yhtenäisen ihastuneesti. Kai minä sitten olen vain ollut sokea markkinointipuheelle ja sekoittanut sen todellisten lukijoitten mielipiteiden kanssa. Minä ihastuin tähän kovasti, mikä tavallaan yllätti, sillä minä taas en tosiaan niin kovasti välittänyt Jumalista.
PoistaTartt jakaa mielipiteitä. :) Jumalat-kirjasta pidin todella paljon, samoin kuin Pienestä ystävästä. Tätä en ole vielä lukenut, mutta monenlaista mielipidettä tästä on tullut luettua. Kiva, että tykkäsit! Aion ehdottomasti lukea tämän, ehkä jopa hankin itselleni joululahjaksi. Tämähän on todella näyttävän näköinen kirja.
VastaaPoistaNiin kuin tuossa ylempänä sanoin Suketukselle, olin tosiaan vähän yllättynyt siitä, kuinka moni ei ollut tästä pitänyt...tai ei ollut ainakaan pitänyt varauksetta, jos "ei pitänyt" on liian voimakkaasti sanottu. Pieni ystävä on minulla lukematta, kun olen siitä taas kuullut aika paljon sellaista, että olisi selkeästi heikompi kuin Jumalat. Ehkä jonain päivänä.
PoistaJäi itse tekstissä mainitsematta, mutta on tosiaan näyttävä ulkoasu tällä. Kaunis ja todella kekseliäs tuo repäisty kurkistusaukko. Tykkään kanssa. :)
Minä luen tätä parhaillaan, hitaasti mutta varmasti ;). Vielä en ole täydellisen ihastunut, mutta en vihastunutkaan. En ole aiemmin lukenut Tarttia, joten kiva katsoa mitä lopulta pidän :).
VastaaPoistaKiva! Kiva tietää, mitä tykkäät kun pääset loppuun asti. :)
Poista