torstai 13. kesäkuuta 2013

Susipalatsi (ja vähän myös elokuvanäkökulmaa)

Mantel, Hilary: Susipalatsi, Teos 2011. Wolf Hall 2009. Suomennos Kaisa Sivenius.

Susipalatsi on tiiliskivimäinen, Booker-palkittu teos Henrik VIII:n hovista, päähenkilönään Thomas Cromwell. Pohjana kirjalle ovat todelliset tapahtumat, vaikka kirja onkin fiktiota. Thomas Cromwell on
sikäli erikoinen historiallinen hahmo, että hän nousi "taviksesta" kuninkaan tärkeimmäksi neuvonantajaksi. Kyseessä ei kuitenkaan ole varsinainen ryysyistä rikkauksiin tarina, vaikka sellaisenakin sitä kenties voisi lukea. Mantel kuvaa laajalti 1500-luvun alkupuolen tapahtumia Iso-Britannian ja koko Euroopan alueelta, vaikuttaja Cromwell keskushenkilönään. Tapahtumat sysää liikkeelle Henrik VIII:n  pyrkimys saada paavilta poikkeusluvalla avioliiton mitätöinti kuningatar Katariinasta, joka ei pysty synnyttämään Henrikille miespuolista perillistä. Kuninkaan henkilökohtainen aviokriisi repii ennenpitkää koko maan halki.

Huomasin kirjan itselleni melko haasteelliseksi pitkälti siitä syystä, että minun ennakkotietoni (tai muistikuvani) Tudorien vaiheista eivät olleet mitenkään erityisen vahvoja. Luulen, että Tudor-tarinat ja -legendat ennakkoon tuntevalla tästä kirjasta voi aueta nyansseja, jotka itselleni jäivät tavoittamatta. Puhumattakaan siitä, että minulla oli melkoisia vaikeuksia pitää mielessäni henkilöhahmoja, ja jouduinkin vähän väliä palaamaan alun henkilöluetteloon. Toisaalta kirja oli oikein nautittava "mitähän seuraavaksi tapahtuu" -pläjäyksenäkin, hiukan hidassoutuinen tosin. Kirja lähtee melko tahmaisesti liikkeelle, toisaalta taas kun tapahtuu, niin tapahtuu paljon ja kiivaassa tahdissa. Eleettömästi ja muutamalla lausahduksella saatellaan hautaan milloin kukakin. Siltikään kirja ei mielestäni olisi kärsinyt lainkaan reippaasta karsimisesta.

Sattumalta Teemalta tuli viikko sitten samoja aiheita pyörittelevä elokuva Kuningattaren sisar,jonka katsoin silläkin uhalla, että siinä vaiheessa vasta puoliväliin luettu kirja spoilaantuisi. Pidin elokuvasta, vaikka se korosti mielestäni turhankin paljon joitain melodramaattisia puolia Henrik VIII:n vaimojen vaihdosta. Susipalatsi ja Kuningattaren sisar toimivat minulle kuitenkin hyvänä parina - kirja ja elokuva kertoivat samaa tarinaa eri tavoilla ja eri näkökulmista. Siinä missä Susipalatsi kertoo vahvasti taustoittaen ja käytännön syitä painottaen Henrikin hovin riitaantumisesta katolisen kirkon kanssa, Kuningattaren sisar kuvaa tunnepainotteisesti Boleynin sisarusten keskinäistä kilpailua kuninkaan suosiosta. Kirjassa ja elokuvassa kuvataan myös jonkin verran keskenään eri tapahtumia. Tämä on helppo ymmärtää, kun pitää mielessä, että molemmat teokset ovat fiktiivisiä dramatisointeja historian tapahtumista. Kaksi erilaista tulkintaa vieraannuttivat minua sopivasti - oli helppo pitää mielessä, että lopulta myös Mantel kuvittelee kaiken kuvaamansa, vaikka hämmästyttävän todentuntuisesti sen tekeekin. Mieleni teki nielaista totuutena Mantelin tulkinta Cromwellista ja kumppaneista.

Susipalatsi jää lähes kahdeksansadan sivun mitastaan huolimatta ikään kuin kesken. Jatko-osa, Syytettyjen sali, pitää lukea ehdottomasti myös, vaikka en aivan varauksettomasti Susipalatsista pitänytkään. Joka tapauksessa historialliset tapahtumat ovat tarjonneet herkulliset asetelmat fiktiiviselle teokselle, ei siis ihmekään että Henrikistä, Boleynin sisaruksista ja ylipäätään Tudorien hovista on kirjoitettu valtavasti. Itse en ole tosiaan tietääkseni yhtään kirjaa ko. aihepiiristä tätä ennen lukenut, mutta nostan sikäli hattua Mantelille, että hän on kirjoittanut ns. korkeakirjallisen teoksen aiheesta, josta olisi helposti voinut tulla melkoista harlekiinia. Ehkä siksikin Mantel on valinnut Cromwellin päähenkilökseen - kuivakka virkamies vie pahimman skandaalinkäryn kuninkaan naisseikkailuista. Ei sillä, että Cromwell varsinaisesti kuivalta kirjan sivuilla tuntuisi - mitä nyt asialliselta ja uskottavalta aikansa uutteralta uramieheltä.

Susipalatsin ovat lukeneet aiemmin suomeksi mm. KirsiNorkkuLiisa sekä kirjan kimppalukua viime vuonna emännöinyt KaroliinaSuketus nosti tämän kirjan parin kuukautta sitten yhdeksi blogiajan parhaimmaksi lukukokemuksekseen. Myös Booksy on pitänyt tästä kovin. Booksy on lukenut kirjan alkukielellään, mikä saa minut nostamaan hattua. Minäkin tykkään lukea kirjoja englanniksi, mutta tämän äärellä olisin saattanut uupua. Mutta ilmeisesti Booksy tunnustautuu Tudor-kiinnostuneeksi noin niin kuin muutoinkin.:)

4 kommenttia:

  1. Oih, Susipalatsi! Hieno kirja!

    Luen parhaillaan Syytettyjen salia ja olen jälleen tullut imaistuksi huomaamatta 1500-luvun Englantiin. Samaan aikaan tekee mieli ahmia ja säästellä, sillä en halua kirjan loppuvan. Kolmas osakin on ymmärtääkseni tulossa vielä, joten siinä mielessä ei pitäisi olla hätää.

    Minä en ole itse mikään Tudor-harrastaja, joten joudun kyllä lunttaamaan henkilöitä ja sukupuita useampaan kertaan. Mutta se ei haittaa, niin hienon ja laajan tarinan Mantel on kyllä luonut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sinun innostuksesi tätä kirjaa kohtaan oli yksi syy lisää sille, miksi halusin lukea tämän teoksen, joka on kiinnostanut ilmestymisestään lähtien. Minäkin tosiaan tykkäsin kyllä, vaikka miinusta hidastempoisuudesta annankin. Tavallaan tekisi mieli jatkaa kakkososan pariin heti, tavallaan haluan lukea nyt jotain aivan muuta väliin. (Jännä juttu, samanlainen tunne tuli joitain viikkoja sitten Knausgårdin Taisteluni-sarjan ekan osan kanssa, vaikka siitä tykkäsin vielä enemmän kuin tästä...)

      Kivaa, jos tulee kolmaskin osa!

      Poista
  2. Munkin on pitänyt lukea tää kun tuntuu että kaikki on ollut niin innoissaan tästä. Mutta jos se on vähän hidastempoinen (ja kuitenki aika tiiliskivi), taidan lykätä vähän tuonnemmaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, mäkin ehkä sinuna lykkäisin tämän tuonnemmaksi. Kannattaa lukea jossain vaiheessa, mutta en ehkä valitsisi luettavaksi just nyt sun tilanteessa, kun saat pitkästä aikaa valita lukemisesi itse. Hidastempoisuus saattaisi turhauttaa. Mutta oli tämä silti ihan koukuttavaa luettavaa. Niin ja tykkäsin kuitenkin sen verran, että haluan lukea kakkososankin.

      Poista