Loistopokkarit 2009, 235 sivua
Suomennos: Laura Tetri
(Third Girl, 1966)
Kolmas tyttö tuo Poirotin jo 60-luvulle. Eniten ajankuva näkyy Poirotin, tämän kirjailijatarystävättären Ariadne Oliverin ynnä muiden vanhemman sukupolven edustajien nuorison paheksunnassa. Modit, beatnikit, popparit ja "mitä noita nyt on" eivät saa "epäsiistillä" ulkomuodollaan vanhemman väen hyväksyntää. Christie suhtautuu selkeästi aiheeseen pilke silmäkulmassa, ja yksi tämän kirjan nautittavimmista aineksista onkin juuri sukupolvien välinen kuilu, joka antaa aihetta pöyristelylle ja huumorille.Tässä kirjassa eniten tykkäsin juuri ajankuvan luomisesta ja huumorista. Erityisesti Hercule Poirotin ja Ariadne Oliverin dialogit ovat hykerryttäviä. Hössö kirjailijarouva yrittää omalla tavallaan auttaa Poirotia ratkaisemaan arvoituksellisen tytön tapauksen. Tyttö on tullut Poirotin luokse, koska epäilee tehneensä murhan. Enempää asiaa selventämättä tyttö kuitenkin katoaa. Poirotin ja rouva Oliverin selvitellessä tytön taustoja kaikenlaista omituista alkaa nousta esiin.
Vähiten taas tykkäsin siitä, että murha antaa odotuttaa itseään. Kaikenlaista johtolankaa ja näennäisen irrallista juonenpätkää puskee esiin sieltä ja täältä, mutta konkreettista murhaa ei meinaa tapahtua ollenkaan. Sama asia tosin turhauttaa myös Poirotia. Tyttö väittää tehneensä murhan, mutta kenet hän on murhannut, missä ja milloin? Aineksia on hirveästi, mutta vähän sotkuinen kuva.
Valitettavasti lopputulema on myös vähän ennalta-arvattava. En varsinaisesti arvannut syyllistä, mutta olennaisia osioita loppuratkaisun koukusta kuitenkin varsin varhaisessa vaiheessa. Mielestäni Kolmas tyttö ei juonenkäänteittensä puolesta kuulu Poirot-kärkeen, mutta huumorin ja ajankuvauksen puolesta tätä oli kuitenkin ilo lukea.
Harvinaista kyllä, tykkäsin myös suomennoksesta. Yleensä tykkään lukea Poirotini alkukielellä, ja ne muutamat jotka olen lukenut suomeksi, ovat tuntuneet kielellisesti kamalan kököiltä, mutta Kolmas tyttö oli poikkeus, jonka suomennosta luki ilokseen.
Osallistun kirjalla Hurja Hassu Lukija -blogin Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaasteeseen.
Tässä on semmoinen Poirot, josta en muista kuulleeni aiemmin eli minulle tämä on aivan 'uusi'. :) Kuulostaa aika hyvältä itse asiassa, ja voisinpa ottaa tämän vinkkilistalleni jo ihan siitä syystä, etten muista lukeneeni Poiroteja joissa Ariadne Oliver olisi mukana. Jokunen Christie kun pitää vielä koettaa lukea tuohon haasteeseen.
VastaaPoistaOli tämä suositeltava, vaikka ei suosikkieni joukkoon noussutkaan. Ariadne Oliver ei lopulta ihan hirveän monessa Poirotissa olekaan mukana, muistini mukaan muutamassa novellissa ja sitten tämän lisäksi ainakin kirjoissa Cards on the Table ja HP and the Greenshore Folly (ymmärtääkseni myös pidemmässä versiossa Dead Man's Follyssa).
PoistaMinä ajattelin alunperin, että voisin haasteen innoittamana lukaista loput lukematta olevat Poirotit loppuvuoden aikana. (Olen lukenut niitä suunnilleen ilmestymisjärjestyksessä ja kovin montaa ei enää ole lukematta.) Toisaalta näistäkin saa helposti yliannostuksen, joten saattaa olla, että ihan haasteen aikarajassa en kaikkia viitsi kumminkaan ahmaista. Ehkä jokusen vielä kumminkin... :)