 |
| Kuva Tammen sivuilta |
J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone 1997). Suomentanut Jaana Kapari. Tammi 1998.
Mitä voi sanoa
kirjasta, jonka on lukenut jo lukemattomia kertoja? Kirjasta, joka on yksi
maailman tunnetuimmista lastenkirjoista? Kirjasta, jonka kaikki muutkin ovat
lukeneet (tai jos eivät ole, sietäisi hävetä!)? Ehkä voin kertoa siitä, mitä
tämä kirja minulle merkitsee. Joululomalla aloitin siis jälleen uuden
kierroksen Harry Pottereiden parissa, ja kuten aina ennenkin, tuntuu vähän
siltä kuin olisi palannut kotiin.
Ehkä voi sanoa,
että Harry Potterit seurasivat ja kulkivat mukana, kun kasvoin aikuiseksi.
Viisasten kiven luin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana toivoen koko ajan, että
minun kirjeeni Tylypahkaan on vain vähän myöhässä. Elin ja hengitin mukana
jokaisen uuden oppitunnin, jokaisen opitun taidon ja samaistuin kaikkein eniten
Hermioneen. Minä halusin olla kuin Hermione, täynnä tietoa ja innostusta uuden
oppimiseen. Minä rakastin kaikkein eniten niitä kohtauksia, joissa kerrottiin
Tylypahkan arjesta. Olisin voinut lukea sivukaupalla tuon lumotun maailman
käytännöistä ja ihmeistä.
Koska Viisasten
kivi on ensimmäinen Potter, sen olen lukenut myös useimpia kertoja. Aina kun
uusi kirja ilmestyi (aluksi suomennos, myöhemmin alkuperäisteos), luin ensin
sen ja sitten uudestaan heti perään koko sarjan. Aina välillä Pottereihin oli
palattava ihan muutenkin. Lukiessani Harryn, Hermionen ja Ronin seikkailuja
kasvoin itsekin huomaamatta aikuiseksi. Potterit minulla ovat kuitenkin
ikuisesti, ja ne ovat oikotie lapsuuteen ja teini-ikään. Minä muistan edelleen,
miltä minusta tuntui kun Harry herää tönössä luodolla Hagridin takin alta ja
huomaa, että hän ei ole nähnytkään unta, että kaikki edellisillan tapahtumat
ovat totta. Muistan miten iloinen olin, kun Harry ja Ron tutustuivat
Hermioneen. Muistan, miltä tuntui kun Harry sai ensimmäiset oikeat
joululahjansa. Ja minä olen edelleen Harryn puolesta itkettävän onnellinen, kun
Hagrid antaa hänelle kokoamansa valokuva-albumin, joka on täynnä kuvia
tuntemattomaksi jääneistä vanhemmista.
Tänään jo
vilkuilin, mitä Potterit maksaisivat kirjakaupassa. Lapsuudenkodista löytyy
tietenkin koko sarja, mutta omaankin hyllyyn Potterit haluan. Kovakantisina
tietenkin, sillä niiden on kestettävä kovaa käyttöä. Ennen koko sarjan
kotiuttamista (ovat muuten edelleen hinnoissaan) taidan kuitenkin turvautua tuttuun tapaan kirjastoon. Kovin kiireiseen ajankohtaan Pottereita ei vain voi valita: kirja on luettava läpi kertaistumalta.
Minua harmittaa, koska kirjakaupoista ei yleensä englanninkielisiä Pottereita tunnu olevan kovakantisina. Minulla on kakkonen, kolmonen ja nelonen pokkariversioina, ja täytyisi ostaa kovakantiset, sillä ne ovat sen verran kärsineet ahkerassa luvussa.
VastaaPoistaMinunkin pitäisi lukea taas uudestaan Potterit. Ihme kyllä en ole niitä tänä vuonna lukenut vielä lainkaan, vaikka yleensä luen niitä todella usein. Ne ovat siis todella tuttuja, mutta kuten sanoit, niitä lukiessa tuntuu siltä kuin palaisi kotiin.
Mulla on sikäli ongelma että haluaisin kaikki Potterit sekä englanniksi että suomeksi :D Englanniksi löytyykin se viimeinen, muita ei ollenkaan. Mutta ehkä ensin yritän kerätä suomeksi (koska suomenkielisinä ne on SE juttu jota lapsena luki) ja sitten sen jälkeen englanniksi. Sitten voisi aina valita että kumpi fiilis on oikea :D
PoistaMutta jotenkin mulla olis fiilis että olisin noita kovakantisia englanninkielisiä katsellut Akateemisessa jokin aika sitten? En kyllä enää muista esimerkiksi sitä että mitkä kannet niissä oli...
No Akateemisessa käyn harvemmin, sillä kanta-asiakkuuden takia olen suosinut enemmän Suomalaista, mutta pitäisi ehkä käydä katsomassa. Katselin tänään, että varsinkin kolmas Potter on säälittävän kärsineen näköinen. Olisi mukavampi lukea Pottereita, jos ei pelkäisi niiden hajoavan käsiin. :)
PoistaItse törmään Pottereihin usein edulliseen hintaan kirpparilla. Itseltäni toki löytyy jo kaikki, mutta jos ei löytyisi, niin kirppareilta olisin saanut varmaan haalittua kokoon kaikki kirjat. Hyväkuntoisina ja käypään hintaan. Kannattaa käydä kiertelemässä!
VastaaPoistaTäytyypä pitää silmät auki! Yleensä kyllä tulee ne kirjahyllytkin vakoiltua mutta Pottereita en oo vielä huomannut... Mutta ehkä jos tietoisesti niitä etsii ni tulee huomattuakin! Kiitos vinkistä siis!
PoistaIhanaa Anna, blogi on pystyssä taas! Mulla on edelleen viimeinen Potteri lukematta, en vain ole saanut aikaiseksi. Luin muistaakseni vuonna 2011 osat 2-6, ensimmäisen luin joskus lukiossa ensimmäisen leffan aikoihin. Hienon maailman Rowling on luonut, ei voi kiistää. Mua kiinnostaisi myös nyt se sen aikuisten kirja.
VastaaPoistaKannattaa kyllä se viimonenki joskus lukea :) Mulla itsellä on vielä näkemättä se viimeinen puolikas leffa (tai siis se vika leffa, vikasta puolikkaasta kirjasta tehty siis).
PoistaMullakin on jossain vaiheessa aikomus tutustua siihen uutuuteen, vähän vaan jänskättää. Että jos se onki jotenkin tosi huono, mitä sitten?