sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Moi Harry, mä oon täällä taas!


Kuva Tammen sivuilta

J.K. Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi (Harry Potter and the Philosopher's Stone 1997). Suomentanut Jaana Kapari. Tammi 1998. 

Mitä voi sanoa kirjasta, jonka on lukenut jo lukemattomia kertoja? Kirjasta, joka on yksi maailman tunnetuimmista lastenkirjoista? Kirjasta, jonka kaikki muutkin ovat lukeneet (tai jos eivät ole, sietäisi hävetä!)? Ehkä voin kertoa siitä, mitä tämä kirja minulle merkitsee. Joululomalla aloitin siis jälleen uuden kierroksen Harry Pottereiden parissa, ja kuten aina ennenkin, tuntuu vähän siltä kuin olisi palannut kotiin.

Ehkä voi sanoa, että Harry Potterit seurasivat ja kulkivat mukana, kun kasvoin aikuiseksi. Viisasten kiven luin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana toivoen koko ajan, että minun kirjeeni Tylypahkaan on vain vähän myöhässä. Elin ja hengitin mukana jokaisen uuden oppitunnin, jokaisen opitun taidon ja samaistuin kaikkein eniten Hermioneen. Minä halusin olla kuin Hermione, täynnä tietoa ja innostusta uuden oppimiseen. Minä rakastin kaikkein eniten niitä kohtauksia, joissa kerrottiin Tylypahkan arjesta. Olisin voinut lukea sivukaupalla tuon lumotun maailman käytännöistä ja ihmeistä.

Koska Viisasten kivi on ensimmäinen Potter, sen olen lukenut myös useimpia kertoja. Aina kun uusi kirja ilmestyi (aluksi suomennos, myöhemmin alkuperäisteos), luin ensin sen ja sitten uudestaan heti perään koko sarjan. Aina välillä Pottereihin oli palattava ihan muutenkin. Lukiessani Harryn, Hermionen ja Ronin seikkailuja kasvoin itsekin huomaamatta aikuiseksi. Potterit minulla ovat kuitenkin ikuisesti, ja ne ovat oikotie lapsuuteen ja teini-ikään. Minä muistan edelleen, miltä minusta tuntui kun Harry herää tönössä luodolla Hagridin takin alta ja huomaa, että hän ei ole nähnytkään unta, että kaikki edellisillan tapahtumat ovat totta. Muistan miten iloinen olin, kun Harry ja Ron tutustuivat Hermioneen. Muistan, miltä tuntui kun Harry sai ensimmäiset oikeat joululahjansa. Ja minä olen edelleen Harryn puolesta itkettävän onnellinen, kun Hagrid antaa hänelle kokoamansa valokuva-albumin, joka on täynnä kuvia tuntemattomaksi jääneistä vanhemmista.

Tänään jo vilkuilin, mitä Potterit maksaisivat kirjakaupassa. Lapsuudenkodista löytyy tietenkin koko sarja, mutta omaankin hyllyyn Potterit haluan. Kovakantisina tietenkin, sillä niiden on kestettävä kovaa käyttöä. Ennen koko sarjan kotiuttamista (ovat muuten edelleen hinnoissaan) taidan kuitenkin turvautua tuttuun tapaan kirjastoon. Kovin kiireiseen ajankohtaan Pottereita ei vain voi valita: kirja on luettava läpi kertaistumalta. 

7 kommenttia:

  1. Minua harmittaa, koska kirjakaupoista ei yleensä englanninkielisiä Pottereita tunnu olevan kovakantisina. Minulla on kakkonen, kolmonen ja nelonen pokkariversioina, ja täytyisi ostaa kovakantiset, sillä ne ovat sen verran kärsineet ahkerassa luvussa.

    Minunkin pitäisi lukea taas uudestaan Potterit. Ihme kyllä en ole niitä tänä vuonna lukenut vielä lainkaan, vaikka yleensä luen niitä todella usein. Ne ovat siis todella tuttuja, mutta kuten sanoit, niitä lukiessa tuntuu siltä kuin palaisi kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sikäli ongelma että haluaisin kaikki Potterit sekä englanniksi että suomeksi :D Englanniksi löytyykin se viimeinen, muita ei ollenkaan. Mutta ehkä ensin yritän kerätä suomeksi (koska suomenkielisinä ne on SE juttu jota lapsena luki) ja sitten sen jälkeen englanniksi. Sitten voisi aina valita että kumpi fiilis on oikea :D

      Mutta jotenkin mulla olis fiilis että olisin noita kovakantisia englanninkielisiä katsellut Akateemisessa jokin aika sitten? En kyllä enää muista esimerkiksi sitä että mitkä kannet niissä oli...

      Poista
    2. No Akateemisessa käyn harvemmin, sillä kanta-asiakkuuden takia olen suosinut enemmän Suomalaista, mutta pitäisi ehkä käydä katsomassa. Katselin tänään, että varsinkin kolmas Potter on säälittävän kärsineen näköinen. Olisi mukavampi lukea Pottereita, jos ei pelkäisi niiden hajoavan käsiin. :)

      Poista
  2. Itse törmään Pottereihin usein edulliseen hintaan kirpparilla. Itseltäni toki löytyy jo kaikki, mutta jos ei löytyisi, niin kirppareilta olisin saanut varmaan haalittua kokoon kaikki kirjat. Hyväkuntoisina ja käypään hintaan. Kannattaa käydä kiertelemässä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä pitää silmät auki! Yleensä kyllä tulee ne kirjahyllytkin vakoiltua mutta Pottereita en oo vielä huomannut... Mutta ehkä jos tietoisesti niitä etsii ni tulee huomattuakin! Kiitos vinkistä siis!

      Poista
  3. Ihanaa Anna, blogi on pystyssä taas! Mulla on edelleen viimeinen Potteri lukematta, en vain ole saanut aikaiseksi. Luin muistaakseni vuonna 2011 osat 2-6, ensimmäisen luin joskus lukiossa ensimmäisen leffan aikoihin. Hienon maailman Rowling on luonut, ei voi kiistää. Mua kiinnostaisi myös nyt se sen aikuisten kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä se viimonenki joskus lukea :) Mulla itsellä on vielä näkemättä se viimeinen puolikas leffa (tai siis se vika leffa, vikasta puolikkaasta kirjasta tehty siis).

      Mullakin on jossain vaiheessa aikomus tutustua siihen uutuuteen, vähän vaan jänskättää. Että jos se onki jotenkin tosi huono, mitä sitten?

      Poista