Mathias Malzieu: Sydämen mekaniikka

Malzieu, Mathias: Sydämen mekaniikka, Gummerus, 2011 (La Mécanique du coeur, 2007). Suomennos: Lotta Toivanen.

Kuva: Gummerus

En muista, että olisin koskaan aiemmin valinnut kirjaa yksinomaan kannen perusteella. En siis kansitekstin, vaan nimenomaan kannen. Mathias Malzieun Sydämen mekaniikassa oli kuitenkin niin järisyttävän tyylikäs suunnittelu, että en voinut jättää kirjaa kirjastoon, vaikka vaisto sanoikin, että kirja ei luultavasti olisi ihan minua varten. Kuvasta ei näe sitä, mutta kannen keskiosassa, ihmishahmon rinnan kohdalla on pyöreä aukko, josta näkyy osa ensimmäisen kansilehden kellorattaista. Hienoa, ovelaa ja tyylikkäästi kirjan juoneen liittyvää. Muutoinkin kansi on ilahduttavan yksityiskohtainen. Kiitos Jenni Noposelle, joka Gummeruksen sivujen mukaan on vastannut kansisuunnittelusta.

Sydämen mekaniikan päähenkilö on Jack, joka syntyy kylmääkin kylmempänä kevätyönä 1874. Äiti ei voi Jackia pitää, vaan tämä jää omalaatuisen lapsenpäästäjän, tohtori Madeleinen hoiviin. Jackin sydän on heikko, ja Madeleine asentaa sydämen tueksi käkikellon. Kello, kuten sydänkin, on kuitenkin hauras ja Jackin on varottava suuria tunteita, etenkin rakastumista. Mutta tietenkin Jack rakastuu pieneen laulajattareen ja sydän joutuu koetukselle...

Kustantajan mukaan kyseessä on "Aikuisten satu toivottomille romantikoille". Olen huono kirjojen lajityypittelyssä, mutta osittain etenkin kannen perusteella odotin jotakin goottiromantiikan ja maagisen realismin sekoitusta. Luulen, että en aivan hirveästi mene metsään, jos sanon että olin odotuksieni kanssa suht oikeassa. En ehkä ollut täysin mukavuusalueellani tätä kirjaa lukiessani, mutta silti nautin tästä yllättävän paljon. Lukemisen alku tosin takkusi, kesti päästä mukaan tyyliin, vaikka pidinkin kirjan kielestä alusta asti. Alkupuolella hämäsi käkikellosydämen ja muiden satujuttujen rinnalle sekoitetut todelliset kaupungit ja henkilöt, kuten tarinassa vilahtava Viiltäjä-Jack. Nimenomaan Viiltäjä-Jack tuntui päälleliimatulta, joltakin, mikä ikään kuin oli pakko ympätä "tämäntyyppiseen" tarinaan. Lopulta kirja kuitenkin oli tavallaan perinteinen, mutta kiihkeästi kerrottu rakkaustarina, muutamista erikoisista elementeistään huolimatta. Jackin sydämen riipiminen on kuvattu hienosti ja kouriintuntuvasti. Loppua kohden en melkein kyennyt lukemaan lauseita loppuun asti, niin kovasti kipuilin itsekin Jackin puolesta.

Kirja on ilmestynyt viime syksynä ja siitä on kirjoitettu ihan kamalan monessa blogissa, ainakin Aamuvirkku yksisarvisessa, Humisevalla harjulla, Lumiomenassa, Sanojen janossa, Järjellä ja tunteella-blogissa, Lukuisassa, Kirjanurkkauksessa, Mari A:n kirjablogissa, Kaleidoscopessa ja Tarinauttisen hämärän hetkissä. Lukijoita on paljon, niin myös mielipiteitä. Suurin osa on näyttänyt pitävän, osa inhosi. Useat ovat lukeneet kirjan tuoreeltaan, viime syksynä tai talvella. Monet moittivat kielen kömpelyyttä. Minä jotenkin nautin tuosta kömpelyydestä, se tuntui menevän niin kovasti yli, että se oli nautittavaa. Joka tapauksessa suosittu kirja ainakin bloggareiden keskuudessa näköjään.

Minulla on jo ihan tosi monta kirjaa Ranskan kohdalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa. Tämän kirjan voisi tapahtumapaikkojensa puolesta laittaa jonkin muunkin maan alle, vaikka kirjailija ranskalainen onkin. Kenties tuumailen asiaa jonkin aikaa, ainakin juhannuksen yli. Näillä sanoilla toivotan myös kaikille lukijoille rauhaisaa ja lämpöistä juhannusta ja painun kirmaamaan yöttömään yöhön.