Kuva SKS |
Hämmästytin itseni huomaamalla, että lupasin tänä vuonna kirjoittaa kaikista lukemistani kaunokirjallisista teoksista. En siis esimerkiksi vain kokonaisista kirjoista. Minna Canthin Kauppa-Lopo on laaja novelli, joka oli lukemistona opintoja varten. Alkuun en siis tullut ajatelleeksi, että voihan tästäkin kirjoittaa!
Tähän saakka
tuttavuuteni Minna Canthin kanssa on sisältänyt vain näytelmiä. Novelli oli
siis uusi aluevaltaus. Draaman lukeminen on sen verran vieras laji, että
proosaan siirtymisen helppouden huomasi selvästi. Kauppa-Lopo tuli luettua
yhdessä hujauksessa. Näytelmien lukeminen kirjana on tuntunut minusta aina
vähän oudolta, ja mielelläni lukisinkin lisää Canthin proosaa. Yhteisniteestä
Kauppa-Lopon kanssa löytyisi Canthin toinen laaja novelli Agnes, mutta se
taitaa saada jäädä odottamaan kiireettömämpiä lukuaikoja.
Kauppa-Lopo on
tuttua Canthia: tarkastelun kohteeksi nostetaan yhteiskunnan eriarvoiset
jäsenet ja heidän moraalinsa. Hyvä asema ja päällisin puolin kunnossa oleva
elämä ei takaa mitään. Epämiellyttävä, vaikeuksiin joutuva puolirikollinen voi
olla lopulta parempi ihminen kuin moitteeton perheenäiti. Kauppa-Lopossa kaikki
merkittävät henkilöt ovat naisia, ja päähenkilö Kauppa-Lopo on kiinnostava
hyvin epäperinteisenä naishahmona. Hän ei ole ihanteiden mukainen hyvä nainen,
mutta hänessä on hyvyyttä enemmän kuin monessa muussa. Novelli asettaa
kyseenalaiseksi sen, millä perusteilla ihmisiä arvioimme ja arvotamme.
Minua jäi
mietityttämään kovasti se, miksi Kauppa-Lopo on päätynyt sellaiseksi kuin on.
Hän kertoo, että hänellä on mies ja poika kotona, eli hän voisi elää
tavallista, vaaratonta (tai ainakin vaarattomampaa) elämää heidän luonaan.
Miksi hän on päätynyt epäsiistiksi, parjatuksi, juopottelevaksi ja
varastelevaksi hylkiöksi? Monista hänen huonoista puolistaan huolimatta sydän
on hyvä: omaa etua tavoittelematta hän auttaa köyhää leskeä, mutta ei saa
ansaitsemaansa kiitosta ja hyväksyntää. Kauppa-Lopon kohtaloksi koituukin
varastamisen lisäksi varomattomaksi tekevä järkytys siitä, että häntä ei
arvosteta lainkaan.
Toisaalta jäin
miettimään myös sitä, onko maailma juurikaan muuttunut Kauppa-Lopon ajoista. Arvostammeko
me enemmän ulkoisia hyveitä kuin todellista hyvää sydäntä? En nyt sano, että
juopottelu tai varastelu olisi hyvästä (eikä niin sano Canthkaan), mutta
eivätpä ne kulissitkaan kaikkein tärkeintä ole. Canth kirjoittaa siis edelleen
ajankohtaisesta aiheesta.