Näytetään tekstit, joissa on tunniste Canth Minna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Canth Minna. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. toukokuuta 2013

Lapsenmurhaaja vai viaton uhri?



Minna Canth: Anna Liisa. 1895. 

Anna Liisa oli minulle tuttu jo kouluajoilta. Se on aikoinaan sekä luettu että katsottu, mutta tarina ei vanhene, tarina koskettaa aina yhtä paljon. Anna Liisan tarina taitaa myös kuulua sen verran yleissivistykseen, että en tee kauheita juonipaljastuksia vaikka hieman juonta referoisinkin.

Anna Liisa on siis nuori, erittäin siveänä ja hyvänä tyttärenä pidetty nainen, joka on menossa naimisiin. Hänen menneisyydestään kuitenkin löytyy suuri salaisuus: hänellä on ollut 15-vuotiaana suhde talon renkiin, ja tuosta suhteesta sai alkunsa lapsi, jonka Anna Liisa syntymän jälkeen tappoi. Lapsen isä oli liuennut paikalta jo aiemmin, mutta luvannut palata myöhemmin Anna Liisan luo.

Tarina alkaa siitä, kun häiden kynnyksillä tämä nuoruudenrakastettu saapuu paikalle vaatimaan Anna Liisaa omakseen. Miehen ajattelutapa on oikein malliesimerkki macho-ajattelusta: jos minä en saa tätä naista, pidän huolen, ettei saa kukaan muukaan. Anna Liisa asettuu moraalisesti kaikkien muiden yläpuolelle - niin häntä kiristävän nuoruudenrakkaansa kuin asian piilottamista ajavien vanhempiensakin - tunnustamalla tekonsa ja kärsimällä seuraukset. Kuten niin monessa muussakin Canthin näytelmässä, tässäkin mies on se joka selviää kaikesta ilman ainoatakaan kolhua.

Hämmentävää on Anna Liisan vanhempien suhtautuminen uutisiin. Heistä tapahtunut on ainoastaan Anna Liisan syytä, eivätkä he aikoinaan ole huomanneet mitään. Ihan oikeasti - kuka ei huomaa 15-vuotiaan tyttärensä raskautta? Tuleehan näitä tarinoita aina silloin tällöin nykypäivänäkin vastaan, mutta tuskinpa kyse on niinkään huomiokyvyn puutteesta kuin silmien sulkemisesta. Anna Liisan vanhemmat ovat jättäneet tyttären selviytymään omista ongelmistaan niin hyvin kuin taitaa, mahdollisia seurauksia ajattelematta.

Pidän kyllä Canthista hirmuisesti. Vielä edelleen, maailman jo kovasti muututtua, suutun lukiessani näitä tarinoita. Tapahtumat ovat niin epäreiluja, eikä kukaan oikeasti asetu sen uhrin puolelle. Miltähän nämä ovat aikoinaan vaikuttaneet? Ovatko ihmiset oikeasti olleet sitä mieltä, että miehellä ei ole mitään vastuuta toimistaan?

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hyvä sydän vai kulissit?


Kuva SKS
Minna Canth: Kauppa-Lopo. 1889.

Hämmästytin itseni huomaamalla, että lupasin tänä vuonna kirjoittaa kaikista lukemistani kaunokirjallisista teoksista. En siis esimerkiksi vain kokonaisista kirjoista. Minna Canthin Kauppa-Lopo on laaja novelli, joka oli lukemistona opintoja varten. Alkuun en siis tullut ajatelleeksi, että voihan tästäkin kirjoittaa!

Tähän saakka tuttavuuteni Minna Canthin kanssa on sisältänyt vain näytelmiä. Novelli oli siis uusi aluevaltaus. Draaman lukeminen on sen verran vieras laji, että proosaan siirtymisen helppouden huomasi selvästi. Kauppa-Lopo tuli luettua yhdessä hujauksessa. Näytelmien lukeminen kirjana on tuntunut minusta aina vähän oudolta, ja mielelläni lukisinkin lisää Canthin proosaa. Yhteisniteestä Kauppa-Lopon kanssa löytyisi Canthin toinen laaja novelli Agnes, mutta se taitaa saada jäädä odottamaan kiireettömämpiä lukuaikoja.

Kauppa-Lopo on tuttua Canthia: tarkastelun kohteeksi nostetaan yhteiskunnan eriarvoiset jäsenet ja heidän moraalinsa. Hyvä asema ja päällisin puolin kunnossa oleva elämä ei takaa mitään. Epämiellyttävä, vaikeuksiin joutuva puolirikollinen voi olla lopulta parempi ihminen kuin moitteeton perheenäiti. Kauppa-Lopossa kaikki merkittävät henkilöt ovat naisia, ja päähenkilö Kauppa-Lopo on kiinnostava hyvin epäperinteisenä naishahmona. Hän ei ole ihanteiden mukainen hyvä nainen, mutta hänessä on hyvyyttä enemmän kuin monessa muussa. Novelli asettaa kyseenalaiseksi sen, millä perusteilla ihmisiä arvioimme ja arvotamme.

Minua jäi mietityttämään kovasti se, miksi Kauppa-Lopo on päätynyt sellaiseksi kuin on. Hän kertoo, että hänellä on mies ja poika kotona, eli hän voisi elää tavallista, vaaratonta (tai ainakin vaarattomampaa) elämää heidän luonaan. Miksi hän on päätynyt epäsiistiksi, parjatuksi, juopottelevaksi ja varastelevaksi hylkiöksi? Monista hänen huonoista puolistaan huolimatta sydän on hyvä: omaa etua tavoittelematta hän auttaa köyhää leskeä, mutta ei saa ansaitsemaansa kiitosta ja hyväksyntää. Kauppa-Lopon kohtaloksi koituukin varastamisen lisäksi varomattomaksi tekevä järkytys siitä, että häntä ei arvosteta lainkaan.

Toisaalta jäin miettimään myös sitä, onko maailma juurikaan muuttunut Kauppa-Lopon ajoista. Arvostammeko me enemmän ulkoisia hyveitä kuin todellista hyvää sydäntä? En nyt sano, että juopottelu tai varastelu olisi hyvästä (eikä niin sano Canthkaan), mutta eivätpä ne kulissitkaan kaikkein tärkeintä ole. Canth kirjoittaa siis edelleen ajankohtaisesta aiheesta.