Minna Canth: Anna Liisa. 1895.
Anna Liisa oli
minulle tuttu jo kouluajoilta. Se on aikoinaan sekä luettu että katsottu, mutta
tarina ei vanhene, tarina koskettaa aina yhtä paljon. Anna Liisan tarina taitaa
myös kuulua sen verran yleissivistykseen, että en tee kauheita
juonipaljastuksia vaikka hieman juonta referoisinkin.
Anna Liisa on
siis nuori, erittäin siveänä ja hyvänä tyttärenä pidetty nainen, joka on
menossa naimisiin. Hänen menneisyydestään kuitenkin löytyy suuri salaisuus:
hänellä on ollut 15-vuotiaana suhde talon renkiin, ja tuosta suhteesta sai
alkunsa lapsi, jonka Anna Liisa syntymän jälkeen tappoi. Lapsen isä oli
liuennut paikalta jo aiemmin, mutta luvannut palata myöhemmin Anna Liisan luo.
Tarina alkaa
siitä, kun häiden kynnyksillä tämä nuoruudenrakastettu saapuu paikalle
vaatimaan Anna Liisaa omakseen. Miehen ajattelutapa on oikein malliesimerkki
macho-ajattelusta: jos minä en saa tätä naista, pidän huolen, ettei saa kukaan muukaan.
Anna Liisa asettuu moraalisesti kaikkien muiden yläpuolelle - niin häntä
kiristävän nuoruudenrakkaansa kuin asian piilottamista ajavien vanhempiensakin
- tunnustamalla tekonsa ja kärsimällä seuraukset. Kuten niin monessa muussakin
Canthin näytelmässä, tässäkin mies on se joka selviää kaikesta ilman
ainoatakaan kolhua.
Hämmentävää on
Anna Liisan vanhempien suhtautuminen uutisiin. Heistä tapahtunut on ainoastaan
Anna Liisan syytä, eivätkä he aikoinaan ole huomanneet mitään. Ihan oikeasti -
kuka ei huomaa 15-vuotiaan tyttärensä raskautta? Tuleehan näitä tarinoita aina
silloin tällöin nykypäivänäkin vastaan, mutta tuskinpa kyse on niinkään
huomiokyvyn puutteesta kuin silmien sulkemisesta. Anna Liisan vanhemmat ovat
jättäneet tyttären selviytymään omista ongelmistaan niin hyvin kuin taitaa,
mahdollisia seurauksia ajattelematta.
Pidän kyllä
Canthista hirmuisesti. Vielä edelleen, maailman jo kovasti muututtua, suutun lukiessani
näitä tarinoita. Tapahtumat ovat niin epäreiluja, eikä kukaan oikeasti asetu
sen uhrin puolelle. Miltähän nämä ovat aikoinaan vaikuttaneet? Ovatko ihmiset
oikeasti olleet sitä mieltä, että miehellä ei ole mitään vastuuta toimistaan?
