Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Hollow. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Hollow. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. syyskuuta 2013

Christie x 4

Christie, Agatha: Five Little Pigs, 1942 (HarperCollins 2008):


Hercule Poirot saa tutkittavakseen erikoisen tapauksen - murha, joka on tapahtunut kuusitoista vuotta aiemmin. Carla Lemarchantin äidin oletettiin tappaneen aviomiehensä, Carlan isän, temperamenttisen taiteilijan Amyas Cralen. Aikuiseksi varttunut tytär Carla lähestyy Poirotia, sillä ei usko sittemmin edesmenneen äitinsä syyllisyyteen. Juttu on aikaa sitten katsottu ratkaistuksi, eikä todistusaineisto ole enää erityisen tuoretta. Poirotilla on kuitenkin konstinsa.

Five Little Pigs jäi mieleeni yhtenä parhaimmista lukemistani Poirot-kirjoista. Henkilöhahmot ovat yllättävän moderneja 1940-luvulla kirjoitetulle kirjalle, ja itse mysteeri pitää otteessaan viime hetkiin saakka. Christie tekee jälleen kerran hienoja havaintoja ihmisluonteesta.





                                                        Christie, Agatha: The Hollow, 1946 (HarperCollins 2008):

The Hollow on yksi hienoimpia Poirot-kirjoja, joita olen lukenut. Tarinassa itsessään ei varsinaisesti ole mitään erityisen poikkeuksellista, mutta tähän kirjaan Christie on luonut kenties hienoimmat hahmonsa. Joissain kirjoissa Christien hahmot ovat yksioikoisia yhden luonteenpiirteen karikatyyreja, mutta jostain syystä The Hollow'n henkilölajitelmaan on osunut useitakin erinomaisen herkullisia hahmoja. Minun lemppareikseni nousivat oman tiensä kulkija, kuvanveistäjä Henrietta Savernake, sekä Lucy Angkatell, puhelias Lady, jonka koti saa toimia murhan näyttämönä.

Tarina on "varma" Christie. Murha tapahtuu The Hollow'ssa suuressa kartanossa. Paikalla on useita suvun jäseniä ja ystäviä, joiden salaisuuksia Poirot päätyy penkomaan selvittääkseen murhan. Tarina pitää otteessaan ja lopputulema yllättää, kuten aina.




Christie, Agatha: Taken at the Flood, 1948 (HarperCollins 2002):

Taken at the Flood sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, pieneen englantilaiseen Warmsley Valen kylään. Cloaden suvun päämies Gordon Cloade on kuollut paria vuotta aiemmin tekemättä testamenttia, joka olisi ottanut huomioon tämän perheen. Niinpä koko Gordon Cloaden omaisuus on mennyt tämän nuorelle vaimolle Rosaleenille, joka tuntuu olevan täysin veljensä David Hunterin tossun alla. Jokainen Gordon Cloaden suvun jäsen tuntuu olevan rahan tarpeessa, ja tilanne on jännittynyt. Yllättävä murha tapahtuu, mutta motiivi ja mahdollinen tekijä ovat vähintään epäselviä.

Tässä Poirot-tarinassa nautin eniten sodanjälkeisen elämän kuvailusta. Pienet yksityiskohdat, kuten elintarvikepula ja puhelujen yhdistämisen ongelmat, luovat kiehtovaa ajankuvaa. Harmillisesti Poirot ei kuitenkaan ole mukana tarinassa kuin ehkä noin puolet ajasta, mikä minulle on aina miinus, sillä eihän Poirot-tarina tunnu ollenkaan oikealta, mikäli päähenkilö ei saa ansaitsemaansa tilaa. Lisäksi teos esittää erään erittäin typerän ja haitallisen harhan liittyen parisuhdeväkivaltaan, mikä vei minulta hiukan makua koko kirjasta. Tarinaltaankaan en nosta tätä teosta Christien parhaimmistoon, en tosin huonoimpienkaan joukkoon.


                                                           Christie, Agatha: After the Funeral, 1953:


Suku kerääntyy yhteen rikkaan Richard Abernethien hautajaisiin. Mies oli jo vanha, mutta kuolema on tullut silti yllätyksenä useimmille. Kenelläkään ei silti ole syytä epäillä kuolemaa miksikään muuksi kuin luonnolliseksi, ennen kuin kuolleen miehen kauan poissa ollut boheemi pikkusisar Cora Lansquenet tokaisee kuin sivulauseessa, että Richardhan murhatiin... Coran huomautusta pidetään lähinnä epäasiallisena, mutta epäilykset heräävät, kun Cora pistetään päiviltä seuraavana päivänä. Mitä Cora tiesi?

Muistin kesken kaiken lukemisen nähneeni kirjan filmatisoinnin joitain vuosia aiemmin. Tätä käy aina välillä. En kuitenkaan muistanut loppuratkaisua, enkä yksityiskohtia juonesta, joten sikäli lukukokemus ei pilaantunut. Toisaalta hatarista muistikuvistani muodostui hiukan harhaanvieviä ajatuksia, ts. kuvittelin jo jossain vaiheessa muistavani miten kaikki päättyy, mutta olinkin väärässä. Silti nämä muistikuvat tekivät lukemisesta hieman kärsimätöntä. Tarina on kiinnostava, yllättävä ja napakka, joten sikäli kaikki hyvän Christie-tarinan ainekset ovat kasassa. Itselleni tämä tarina jäi hiukan etäiseksi, mutta syytän muita tekijöitä kuin itse kirjaa.