Miehet jotka vihaavat naisia äänikirjana

Larsson, Stieg: Miehet jotka vihaavat naisia

WSOY äänikirjat 2011

Lukija: Kari Ketonen

Suomennos: Marja Kyrö

(Män som hatar kvinnor, 2005)

Kuten näennäisesti kirjaan liittymättömästä kuvasta näkyy, tiskiä on saatu puhtaaksi. Ja siinä tiskatessa on tullut jälleen kerran kuunneltua äänikirja. Tällä kertaa Stieg Larssonin supersuositun Millennium-trilogian avausosa, Miehet jotka vihaavat naisia. Ja kuunneltavaa riitti, peräti kuudentoista levyn ja yli yhdeksäntoista tunnin verran.

Täytyy tunnustaa, että olin lähellä jättää tämän kirjan kesken. Tämä johtui siitä, että ensimmäiseen seitsemään-kahdeksaan levyyn kirjassa ei tapahtunut yhtikäs mitään. Eli siis lähes puolet kirjasta tutustuttiin hahmoihin ja rakennettiin tarinalle taustoja. Sinänsä ihan ymmärrettävää, kun kirjoitetaan ensimmäistä osaa trilogiaan. Kai Larsson on halunnut luoda tarpeeksi syvälliset hahmot ja maailman, jotta lukija tahtoisi lukea lisää. Ja ei sillä, sekä toimittaja Mikael Blomkvist että sosiaalisesti vaikea tietokonenero Lisbeth Salander ovat mielestäni kumpainenkin taitavasti luotuja tyyppejä. Mutta ensimmäinen puolikasta kirjasta sisälsi Blomkvistin ja Salanderin hahmoihin tutustumisen lisäksi myös yksityiskohtaisia mutta (mielestäni) turhanpäiväisiä kuvailuja huoneista ja asunnoista, sekä pitkällisiä jaaritteluita sivuhenkilöistä. Ja tietenkin siinä vaiheessa, kun nuo mainitut sivuhenkilöt tulevat uudelleen tarinaan mukaan, on jo ehtinyt sekoittaa mielessään ketä mikäkin jaarittelukohta koski.

Päätin kuitenkin sinnitellä loppuun, sillä uumoilin, että täytyisihän sarjan suosiolle olla joku syy, joku koukku. Kirjan täytyisi parantua loppua kohden. Niinhän se parantuikin, muuttui vetäväksi ja aika jännäksi. Ällöttäväksi myös raakuudellaan, mutta ällöttävyyden kesti. Alun perin pelkäsin, että kirja olisi liian jännittävä kaltaiselleni jänishousulle, mutta ei se ollut, kun en vain jättänyt kuuntelemista liian jännään paikkaan, vaan jatkoin suvantovaiheeseen. Ja aina piti jatkaa ”vielä vähän matkaa”, sillä loppupuolella kirja oli jo todella koukuttava.

Jäin kirjan päättyessä ristiriitaisiin tunnelmiin. Loppupuoli kirjasta oli koukuttava ja vetävä, hyytäväkin, dekkaria parhaimmillaan. Mutta voiko kirjan luokitella huipuksi, jos lähes puoleenväliin on tuntunut, että kuuntelee tahmeista tahmeinta tiiliskiveä, joka ei etene mihinkään? Ei minulla noin niin kuin yleisesti ottaen ole mitään pitkiä kuvailuja ja ylipäätään paksuja kirjoja vastaan, mutta dekkarilta odotan kyllä yleensä enemmän tapahtumia jo kirjan alkupuolelle. Tapahtuihan tässä, mutta vasta kun odotti aikansa. Tavallaan tämä siis oli mielestäni aivan loistava ja palkitseva, mutta alkuun myös puuduttava.

Miehet jotka vihaavat naisia saa kunnian olla ensimmäinen lukemani (kuuntelemani) kirja Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä haasteeseen. Tämä on kyllä aloitettu jo ennen haasteen alkua, mutta yli kolmasosa kuunneltu tässä toukokuun aikana, joten annan itselleni luvan ottaa tämän jättiläisen mukaan haasteeseen.

Tästä kirjasta on (blogi)juttuja netti pullollaan, mutta useimmat tekstit ovat (ymmärrettävästi) useamman vuoden takaa. Tällä kertaa linkitänkin siis vain yhden tekstin, Marilen, joka on kirjoitettu viime lokakuussa.