Uusi elämä avaruusaluksessa

Beth Revis: Across the Universe - Matka alkaa (Alkuteos Across the Universe 2011) Suomentanut  Outi Järvinen. Otava 2012

Aina välillä käy niin, että sitä aloittaa illalla uuden kirjan, ja sitten kello kaksi yöllä kääntää viimeisen sivun, sulkee kannet ja sammuttaa hengästyneenä valot. Koska joskus kirjan lopettaminen kesken ei vain ole vaihtoehto, ei vaikka olisi meinannut nukahtaa sohvalle jo puoli kymmeneltä.

Beth Revisin Across the Universe - Matka alkaa on nuorille suunnattua scifiä. Varjelus-nimisellä avaruusaluksella on kolmesataavuotinen matka edessään kohti uutta planeettaa. Mukaan lähtee niin syväjäädytettyjä erikoisasiantuntijoita kuin aluksen toiminnasta vastaavia tavallisia ihmisiä, jotka elävät ja kuolevat aluksella sukupolvi toisensa jälkeen. Kirjan päähenkilöt edustavat näitä kahta ryhmää: Amy on vanhempiensa vaatimuksesta mukaan otettu tyttö, joka herää syväjäädytyksestä 50 vuotta liian aikaisin, ja Seuraaja on aluksella kasvanut poika, josta aikanaan tulee aluksen johtaja.

Avaruusalukset ovat minulle melko tuntematonta maaperää, ja se saattaa olla osasyy, miksi tämä tarina tuntui niin kiehtovalta. Ensinnäkin suljettu avaruusalus on todella kiinnostava tapahtumapaikka: kukaan ei pääse sieltä pois. Etenkin vapauteen tottuneelle Amyllä alus esiintyy hyvin ahdistavana tilana: ”En ole koskaan ajatellut, miten tärkeä taivas on, kunnes minulla ei enää ole sitä.” Toisaalta taas koko elämänsä aluksella eläneiden näkökulmasta tilanne on aivan toinen. Heille avaruusalus tiukkoine hierarkioineen ja toimintoineen edustaa luonnollista, normaalia tilaa.

Erityisesti minua jäivät mietityttämään vallan ja johtamisen kysymykset. Alusta johtaa aina yksi ihminen kerrallaan, ja hän kouluttaa itselleen seuraajan. Muut tottelevat kyselemättä ja sokeasti tätä Vanhimmaksi kutsuttua johtajaansa. Ennen Amyä kukaan ei kyseenalaista eikä ihmettele järjestelmää. Amy saa Seuraajan ajattelemaan omilla aivoillaan, näkemään Vanhimman inhimillisyyden, heikkoudet ja puutteet. Amy on se, joka aluksella saa muutoksen aikaan, vaikka Seuraaja nuo muutokset konkreettisemmin toteuttaa.

Kirjan kahden näkökulman kerrontatapa toimii hyvin. Amyyn samastuu enemmän, sillä aluksen käytänteet ja uskomukset ovat outoja, kummallisia. Toisaalta Seuraaja avaa näitä asioita ikänsä aluksella eläneen näkökulmasta - miten asioita voisi pitää outoina, jos ne ovat aina olleet juuri niin?

Odotan innolla seuraavaa osaa. Amyn ja Seuraajan uudistukset jäävät kutkuttavaan vaiheeseen: mitä aluksella alkaa tapahtua? Alkaako avaruusalus rajattuna paikkana tuntua puuduttavalta miljööltä, päästäänkö sieltä pois? Paneudutaanko tarkemmin jäädytettyjen ja elävien vastakkainasetteluun - miksi toiset saavat aloittaa suoraan uudessa maailmassa kun toiset elävät koko elämänsä aluksella?

Ps. Yhtä asiaa jäin kyllä miettimään: Miksi sarjan nimi on englanninkielinen? Se on olisi voinut hyvin kääntää, Aamuvirkku yksisarvinen on ehdottanut useitakin hyviä nimiä. Vai onko nimi haluttu pitää viittauksena Beatlesin kappaleeseen? Tällaiset sekakieliset nimet eivät ole kovin vakuuttavia eivätkä kauniita. 

Kirjasta on kirjoittettu ainakin blogeissa Alas taikavirtaa, Kirjaretket, Luettuja maailmoja, Jossun lukupäiväkirja ja Mustemaailmani .