TBR 100

Joskus viime vuonna useissa blogeissa tehtiin TBR 100 -listoja, eli listoja kirjoista, jotka haluaisi tai aikoo lukea. Silloin en jotenkin jaksanut nähdä vaivaa, mutta viime aikoina olen huomannut, että en osaa enää pitää kaikkien kiinnostavien kirjojen nimiä päässä. Kirjoittelen nimiä myös erinäisille lippulapuille, vihkojen marginaaleihin, kuitteihin ja kirjanmerkkeihin. Sanomatta lienee selvää, että tämä ei ole kovin organisoitunut tapa pistää asioita muistiin. Viimeinen niitti oli, kun hävitin puhelimeni - kaikki muistiin laitetut kirjannimet hävisivät siinä samalla (viis puhelinnumeroista, he). Päätin koota ihan oikean listan, vaikka en todellakaan ole ihminen, joka yleensä listaa asioita.

Listani on kovin kaunokirjallisuuspainotteinen, mukana muutamia sarjakuvia ja elämäkertoja/muistelmia/tietokirjoja. Painotteisuus johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että minun oli helpompi keskittyä yhteen kirjallisuuden lajiin. Löytäisin varmasti sata kiinnostavaa kirjaa pelkästään sarjakuvia tai pelkästään elämäkertoja/muistelmia/tietokirjoja. Olen myös merkinnyt kirjan nimen yleensä sillä kielellä, jolla haluaisin sen lukea. Mukana on myös joitain kirjoja, joita ei käsittääkseni ole suomennettu ollenkaan. Huomasin myös, että minun oli melkein helpompi laittaa ylös kiinnostava kirjailija, kuin yksittäinen teos kultakin kirjailijalta. Loppujen lopuksi listan kokoaminen oli yllättävän helppoa ja hauskaa: kokosin listaa useampana päivänä, mutta suurin osa tuli kolmena aamuna. Kun sai mieleensä yhden kiinnostavan, seitsemän muuta seurasi perässä. Eli tässäpä tämä, minun TBR 100-listani:

TBR 100

1 Adams, Richard: Ruohometsän kansa (Oikeasti olen kuunnellut tämän varmaan 116 kertaa satukasetilta lapsena, mutta muistan enää aika vähän tapahtumia, joten on uusintakierroksen aika.)

2 Ahmatova, Anna: Jotain.

3 Aho, Juhani: Jotain. (Kotimaisten klassikoiden tuntemukseni on vähän noloissa kantimissa. En ole lukenut yhtikäs mitään Aholta.)

4 Austen, Jane: Pride and Prejudice (Englanniksi kiitos! Emma on toistaiseksi ainoa Austen, jonka olen lukenut.)

5 de Balzac, Honoré: Jotain. (Sisäisen logiikkani mukaan ihan hassua, että en ole lukenut vielä mitään häneltä.)

6 Barbery, Muriel: Siilin eleganssi (En ole ihan varma, olisiko tämä ihan minun kirjani, mutta haluan tietää, miksi kaikki kehuvat.)

7 de Beauvoir, Simone: kaikki, mitä en ole vielä tältä lempikirjailijaltani lukenut.

8 Böll, Heinrich: Päiväkirja vihreältä saarelta (Anna kirjoitti tästä houkuttelevasti.)

9 Canth, Minna: Anna-Liisa (Tämä pitäisi oikeasti olla luettuna.)

10 Carey, Peter: True History of the Kelly Gang

11 Carver, Raymond: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

12 Christie, Agatha: Poirot-sarjan lukematta olevat osat

13 Coe, Jonathan: Konnien klubi

14 Dickens, Charles: Jotain.

15 Dostojevski, Fjodor: Idiootti

16 Dovlatov, Sergei: Meikäläiset TAI Matkalaukku, molemmat kiinnostavat.

17 Dumas, Alexandre: Monte Criston kreivi (Pakko mainita, että kirjoitin vahingossa ensin Monte Criston kreisi. Hih.)

18 Döblin, Alfred: Berlin, Alexanderplatz (kaveri suositteli)

19 Egan, Jennifer: The Keep TAI Look at Me

20 Fagerholm, Monika: Säihkenäyttämö

21 Franzen, Jonathan: Jotain. (Blogikehujen innoittamana.)

22 Galsworthy, John: Forsytein taru

23 García Márquez, Gabriel: Rakkautta koleran aikaan TAI Sadan vuoden yksinäisyys

24 Gavalda, Anna: Jotain. (Luulen, että pitäisin hänen kirjoistaan, mutta toistaiseksi en ole lukenut yhtäkään.)

25 Golden, Arthur: Memoirs of a Geisha

26 Guillou, Jan: Pahuus (Näin elokuvan aikanaan Ruotsissa ruotsiksi. Pidin, kirjankin haluan lukea.)

27 Herriot, James: Eläinlääkäri vauhdissa (Totta puhuen olen luultavasti lukenut tämän, mutta koska en muista varmasti, voi hyvin olla uusintakierroksen aika. Herriot on paras.)

28 Hiltunen, Pekka: Sysipimeä (Koska Vilpittömästi sinun koukutti.)

29 Hornby, Nick: Slam sekä 31 Songs. (Muut Hornbyt olenkin lukenut tietääkseni.)

30 Houellebecq, Michel: Jotain. (Koska Maasto ja kartta oli yksi 2012 vuoden parhaita luettuja.)

31 Hugo, Victor: Kurjat

32 Hustvedt, Siri: Kesä ilman miehiä TAI Kaikki mitä rakastin (Amerikkalainen elegia oli pieni pettymys, mutta haluan antaa uuden tilaisuuden.)

33 Hämäläinen, Helvi: Säädyllinen murhenäytelmä

34 Irving, John: Jotain. (Harvat lukemattomat minua nolottavat, mutta tämä kyllä, koska Ystäväni Owen Meany löytyisi myös omasta hyllystä.)

35 Jalonen, Olli: Isäksi ja tyttäreksi TAI 14 solmua Greenwichiin

36 Jerofejev, Viktor: Moskovan kaunotar TAI Miehet TAI Venäläisen sielun ensyklopedia TAI miksei vaikka kaikki kolme, koska tykkäsin niin kovin Hyvästä Stalinista.

37 Kaling, Mindy: Is Everyone Hanging Out Without Me? (And Other Concerns) (Koska Norkku kirjoitti tästä kiinnostavasti ja luulen, että pitäisin tästä.)

38 Kazantzakis, Nikos: Kerro minulle, Zorbas (Kertaalleen jo aloitettukin, mutta jäi jostain syystä silloin kesken.)

39 Kerouac, Jack: Dharmapummit (Fanitin Kerouacia ihan täysillä nuorempana. Joitain kirjoja vielä kuitenkin häneltäkin lukematta.)

40 Knausgård, Karl-Ove: Taisteluni II (Koska luin ykkösosan vasta ja haluan jatkaa.)

41 Kähkönen, Sirpa: Jotain. (Koska monet niin kehuvat ja koska vakuutuin kuunneltuani kirjailijan luentoa taannoin.)

42 Känkänen, Juhani: Kilttipakko (Koska Elämäni mustimmat hetket sai haluamaan lukea lisää Känkästä.)

43 Langer, Adam: Ellington Boulevard TAI jotain muuta (Crossing California oli aivan tajunnan räjäyttävän hyvä.)

44 Lee, Harper: To Kill a Mockingbird

45 Leikas, Antti: Melominen

46 Lessing, Doris: Jotain.

47 Linna, Väinö: Täällä Pohjantähden alla (Pitäisihän tämä lukea...)

48 Makine, Andreï: Ranskalainen testamentti (Miten minua voisi olla kiinnostamatta venäläinen kirjailija, joka kirjoittaa ranskaksi.)

49 Mantel, Hilary: Susipalatsi ja Syytettyjen Sali

50 McEwan, Ian: Polte (En ole lukenut kyseiseltä kirjailijalta vielä yhtäkään teosta kokonaan. Polte siksi, että ystävä suositteli tätä eniten. Myös Lauantai kiinnostaisi.)

51 Mitchell, Margaret: Tuulen viemää (Koska teininä rakastin elokuvaa. Ja onhan tämä klassikkokin.)

52 Müller, Herta: Sydäneläin

53 Munro, Alice: Jotain.

54 Murakami, Haruki: Sputnik - rakastettuni (Koska haluan vielä Norwegian Woodin jälkeen kokeilla toista teosta kirjailijalta, joka ei kirjoita täysin minun lukemis-mukavuusalueellani.)

55 Nabokov, Vladimir: Ada (Ystävä suositteli. Lolitasta tykkäsin myös joskus aikanaan ja sen luin samaisen ystävän suosituksesta.)

56 Niffenegger, Audrey: Aikamatkustajan vaimo (Useampi ihminen on suositellut tätä minulle, mutta olen mieltänyt tämän fantasiakirjaksi, joten tähän mennessä on jäänyt lukematta.)

57 Obreht, Téa: Tiikerin vaimo (Vaikka tämäkään kirja ei ole yhtään mukavuusalueeni lukemistoa.)

58 Orwell, George: 1984 (Koska pitäisi kai lukea ihan yleissivistyksen vuoksi.)

59 Oz, Amos: Jotain. (Ehkä Mieheni Mikael tai sitten joku muu.)

60 Perec, Georges: Elämä - käyttöohje (Itse asiassa luettu puoliväliin, mutta jäi jotenkin mystisesti kesken.)

61 Perrotta, Tom: Jotain. (Koska Pekka suositteli, kuulemma vähän Hornbyn tyylistä kirjoittelua.)

62 Proust, Marcel: Kadonnutta aikaa etsimässä (edes joku osa)

63 Ragde, Anne B.: Erakkoravut ja Vihreät niityt. (Pitäähän aloitettu trilogia lukea loppuun.)

64 Rowling, J.K.: Harry Potter and the Deathly Hallows (Koska minulla on edelleen lukematta viimeinen osa tästä sarjasta…)

65 Rowling, J.K.: The Casual Vacancy (Tämä kiinnostaa minua oikeastaan enemmän kuin Potterit.)

66 Roy, Arundhati: Joutavuuksien jumala (En ole varma olisiko tämä ihan minun kirjani, mutta toki olen utelias kirjaa kohtaan, josta monet pitävät.)

67 Saisio, Pirkko: Pienin yhteinen jaettava sekä Vastavalo (Punaisen erokirjan olen lukenut, edeltäjätkin pitää lukea)

68 Sansal: Boulalem: Hyvitys

69 Shields, Carol: Jotain. (Bloggareiden suosikki on minulle vielä tuntematon.)

70 Soyinka, Wole: Jotain. (Olen lukenut yhden näytelmän, kiinnostaisi tutustua romaaneihin.)

71 Sten, Viveca: Sisäpiirissä

72 Smith, Ali: Jotain.

73 Smith, Zadie: White Teeth (Olen tykännyt kirjailijan myöhemmistä kirjoista, tämä vielä jostain syystä lukematta.)

74 Solzenitsyn, Aleksandr: Vankileirien saaristo

75 Steinbeck, John: Jotain muutakin kuin vain Eedenistä itään, jonka lukemisesta on jo yli kymmenen vuotta aikaa.

76 Tartt, Donna: The Secret History (Koska pitäisihän tämä lukea. Ja luulen, että pitäisin myös.)

77 Tervo, Jari: Layla (Löytyy omasta hyllystä lahjaksi saatuna.)

78 Toíbín, Colm: Brooklyn

79 Torday, Paul: Salmon Fishing in the Yemen TAI jotain muuta

80 Tropper, Jonathan: How to Talk to a Widower/Kuinka lähestyä leskimiestä

81 Väisänen, Hannu: Vainikan palat

82 Wallace, David Foster: Jotain.

83 Waters, Sarah: Yövartio

84 Westö, Kjell: Leijat Helsingin yllä

85 Winman, Sarah: When God Was a Rabbit (Kiinnostaa lähinnä siksi, että monet tuntuvat tykkäävän.)

86 Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö!

SARJAKUVAT

87 Blain & Lanzac: Ulkoministeriö 2

88 Delisle, Guy: Merkintöjä Jerusalemista, Pjongjang ja Shenzhen

89 Satrapi, Marjane: Luumukanaa

90 Spiegelman, Art: Maus I & II

ELÄMÄKERRAT/MUISTELMAT/TIETOKIRJAT

91 Carr, Nicholas: Pinnalliset - Mitä internet tekee aivoillemme?

92 Christie, Agatha: Vanha hyvä aikani

93 Foer, Jonathan Safran: Eläinten syömisestä

94 Fry, Stephen: Koppava kloppi

95 Hobsbawm, Eric: The Age of…. -“sarja”

96 Horne, Alistair: Seven Ages of Paris

97 Kuper, Simon: Matka pallon ympäri

98 Lappalainen, Elina: Syötäväksi kasvatetut - Miten ruokasi eli elämänsä

99 Politkovskaja, Anna: Venäläinen päiväkirja

100 Valtaoja, Esko: Kaiken käsikirja

Lapsenmurhaaja vai viaton uhri?

Minna Canth: Anna Liisa. 1895. 

Anna Liisa oli minulle tuttu jo kouluajoilta. Se on aikoinaan sekä luettu että katsottu, mutta tarina ei vanhene, tarina koskettaa aina yhtä paljon. Anna Liisan tarina taitaa myös kuulua sen verran yleissivistykseen, että en tee kauheita juonipaljastuksia vaikka hieman juonta referoisinkin.

Anna Liisa on siis nuori, erittäin siveänä ja hyvänä tyttärenä pidetty nainen, joka on menossa naimisiin. Hänen menneisyydestään kuitenkin löytyy suuri salaisuus: hänellä on ollut 15-vuotiaana suhde talon renkiin, ja tuosta suhteesta sai alkunsa lapsi, jonka Anna Liisa syntymän jälkeen tappoi. Lapsen isä oli liuennut paikalta jo aiemmin, mutta luvannut palata myöhemmin Anna Liisan luo.

Tarina alkaa siitä, kun häiden kynnyksillä tämä nuoruudenrakastettu saapuu paikalle vaatimaan Anna Liisaa omakseen. Miehen ajattelutapa on oikein malliesimerkki macho-ajattelusta: jos minä en saa tätä naista, pidän huolen, ettei saa kukaan muukaan. Anna Liisa asettuu moraalisesti kaikkien muiden yläpuolelle - niin häntä kiristävän nuoruudenrakkaansa kuin asian piilottamista ajavien vanhempiensakin - tunnustamalla tekonsa ja kärsimällä seuraukset. Kuten niin monessa muussakin Canthin näytelmässä, tässäkin mies on se joka selviää kaikesta ilman ainoatakaan kolhua.

Hämmentävää on Anna Liisan vanhempien suhtautuminen uutisiin. Heistä tapahtunut on ainoastaan Anna Liisan syytä, eivätkä he aikoinaan ole huomanneet mitään. Ihan oikeasti - kuka ei huomaa 15-vuotiaan tyttärensä raskautta? Tuleehan näitä tarinoita aina silloin tällöin nykypäivänäkin vastaan, mutta tuskinpa kyse on niinkään huomiokyvyn puutteesta kuin silmien sulkemisesta. Anna Liisan vanhemmat ovat jättäneet tyttären selviytymään omista ongelmistaan niin hyvin kuin taitaa, mahdollisia seurauksia ajattelematta.

Pidän kyllä Canthista hirmuisesti. Vielä edelleen, maailman jo kovasti muututtua, suutun lukiessani näitä tarinoita. Tapahtumat ovat niin epäreiluja, eikä kukaan oikeasti asetu sen uhrin puolelle. Miltähän nämä ovat aikoinaan vaikuttaneet? Ovatko ihmiset oikeasti olleet sitä mieltä, että miehellä ei ole mitään vastuuta toimistaan?

Turvavyöhyke

Andersen, Henrik: Turvavyöhyke, WSOY 2012  (Aikamme kertojia -sarja). Beskyttelseszonen 2011. Suomennos Pirkko Talvio-Jaatinen .

Kuva: WSOY

Tarina Nørskovien perheestä. Vanhempien, Ingridin ja Poulin, rakkaustarina, sekä toisaalta tarina heidän poikiensa Martinin ja Kristianin kasvamisesta aikuisten salaisuuksien varjossa. Perhedraama, sekä kuvaus lähihistoriasta, suljetusta Itä-Saksasta ja sen suhteesta länteen. Lisäksi kuvaus nuoren pojan, Martinin, noususta ammattijalkapalloilijaksi.

Viime aikoina olen tarttunut aika moniin kirjoihin löydettyäni ne kirjablogeista. Turvavyöhyke on yksi sellainen kirja. Kiinnostuin esimerkiksi kirjan jalkapallo-aiheesta. En ole mikään aktiivinen penkkiurheilija, mutta jalkapallosta tykkään, ja jalkapalloa käsittelevät kaunokirjalliset teokset ovat suht harvinaista herkkua. Lukiessa tuli myös mieleen, että en ainakaan muista lukeneeni yhtäkään a) tanskalaisen kirjailijan teosta b) Itä-Saksaa kuvaavaa teosta. Tämä kirja siis avasi monia uusia maailmoja, kaikki mielenkiintoisia. Juoni myös piti otteessaan, sillä Ingridin ja Poulin salaisuudet avautuvat vähitellen ja tarina kerrotaan hypellen ja paloissa.

Mielenkiintoisuudesta huolimatta minulle jäi vähän ontto olo viimeisen sivun jälkeen. Kirja ei ollut missään nimessä huono, mutta minun makuuni tai minulle aivan liian synkkä. Minusta on jotenkin liikaa, että sympaattiset ja kovia kokeneet Ingrid ja Poul laitetaan kestämään kaiken kurjan lisäksi vielä molempien lastensa kuolema. (Tämä ei muuten ollut juonipaljastus, sillä Martinin kuolema tulee ilmi kirjan ensimmäisessä lauseessa ja Kristian kuolee kirjan suht alussa.) Sinänsä tämä tuomioni ei ole pois teoksen kirjallisista ansioista, vaan on vain ihan oma makumieltymykseni - voin lukea synkistäkin aiheista mielelläni, mutta tässä synkkyys tuntui jotenkin tarpeettoman synkältä, melkein itsetarkoitukselliselta. Vielä osansa tuo Itä-Saksa -aspekti - Ingrid ja Poul näyttäytyvät vain sulkeutuneen valtion pelinappuloina.

Kirjan henkilöiden asemat antavat mielenkiintoista pohdittavaa. Kolme sukupolvea, joilla on todella erilaiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä. Ensinnäkin Ingridin vanhemmat, jotka ajelehtivat yhdestä valtiojärjestelmästä toiseen, natsi-Saksasta suljettuun Itä-Saksaan, päämääränään lähinnä selvitä. Sitten Ingrid ja Poul, jotka haluavat vain elää omaa elämäänsä, mutta joiden eteen tulee ulkopuolelta lähes toivottomia vaikeuksia. Lopulta vielä Martin ja Kristian, länsimaiseen yltäkylläisyyteen tottuneet pojat, joiden kohtalon myös määräävät sattumanvaraiset tapahtumat, vaikka ns. ulkoiset puitteet ovatkin kunnossa.

Tästä kirjasta jäikin vähän toivoton olo. Sellainen, että ihan sama miten pyristelet, kaikki menee vikaan kuitenkin. Toisenlaisiakin mielipiteitä on, esimerkiksi Mari A:lle tämä oli lähes täydellinen kirja. Lukemistani arvioista tavoitin vielä Merenhuiskeen tekstin. Lisäksi olen aivan varma, että olen lukenut tästä kirjasta muistakin blogeista, mutta nyt en hakemisesta huolimatta tekstejä löydä. Saa vinkata, jos olet kirjasta kirjoittanut.:)

Lukija kohtaa venäläisen klassikon

Bulgakov, Mihail: Saatana saapuu Moskovaan, WSOY. Suomennos Ulla-Liisa Heino. (Master i Margarita 1940)

Mitäpä sanoa klassikosta, josta monet minua paremmin asiaan perehtyneet ovat sanoneet jo paljon ja kaikenlaista harkittua ja viisasta? Ehkä en lähde suureen analyysiin, kerron ennemmin kuinka omat odotukseni vastasivat todellista lukukokemusta.

Odotus nro 1: "Satiiri, joka oli Neuvostoliitossa kielletty kirja lähes kolmenkymmenen vuoden ajan" - luvassa on varmaan aika suorasanaista yhteiskuntakritiikkiä...

Lukukokemus: Herkkää on sensuuri... Joko minulta meni paljon ohi, tai sitten vähäiseenkin kritiikkiin on reagoitu voimalla. Ilmiantoja kirjassa toki esiintyy paljon. Kansalaiset antavat ilmi toisiaan esimerkiksi ulkomaisen valuutan hallussapidosta. Olin kuitenkin odottanut enemmän suoraa kritiikkiä valtaapitäviä (Stalinia) kohtaan, mutta sellaista en juurikaan löytänyt. Toki kritiikin voi löytää siitäkin seikasta, että kirjan kansalaiset elävät yhteiskunnassa, jossa ihmiset on laitettu toisiaan vastaan, antamaan ilmi naapureitaan ja tuttaviaan.

Odotus nro 2: Kirjassa esiintyy kuulemma kissa. Ja tyylilajina on satiiri. Onkohan se kissa joku kertoja, ulkopuolinen tarkkailija?

Lukukokemus: Tämähän oli paikoittain ihan fantasiaa! Ja kauhuromantiikkaa myös. Niin ja se kissa kävelee ja puhuu, eikä ole ollenkaan suloinen ja pörröinen. Onneksi en etukäteen tiennyt, että tämä on (osittain) fantasiakirja. Vierastan kyseistä tyylilajia, ja olisin saattanut tarttua kirjaan paljon pidemmin hampain.

Odotus nro 3: Kuulemma kirjassa esiintyy myös Jeesus ja Pontius Pilatus. Varmaan aika filosofinen kirja...

Lukukokemus: En ehkä ihan täysin ymmärtänyt Pontius Pilatuksen (ja Jeesuksen) sivujuonta. Hyvin kirjoitettuja ja jänniä olivat näidenkin sankarien osuudet, mutta jälkikäteen ajateltuna en tiedä, miten kyseiset osuudet liittyivät kirjaan kokonaisuutena. No paitsi tietenkin Mestarin kautta, joka oli Pontius Pilatuksen tarinan luoja, mutta minulle nämä osuudet jäivät nimenomaan sivujuoniksi ja vähän irrallisiksi sellaisiksi. Voi toki olla, että jotain jäi ymmärtämättä.

Odotus nro 4: Tykkään venäläisestä kirjallisuudesta, klassikoista kuin nykykirjallisuudestakin. Varmaan rakastan Saatana saapuu Moskovaan -kirjaa. Niin moni ystäväkin on kehunut.

Lukukokemus: Kyllähän minä tästä tykkäsin. Vierastin fantasiaakin vähemmän kuin yleensä. Kenties tällaiset ei-aivan-puhdasta-fantasiaa teokset voisivat toimia minulla parhaina apuina astumisessa pikkuhiljaa ulos mukavuusalueeltani vieraamman tyylilajin puolelle. Kirjan huumori viehätti myös, sekä tietenkin kuvaukset yhdestä lempikaupungistani Moskovasta. Tykkään aina, kun kirjoissa on tunnistettavia katuja ja paikkoja.

Lopuksi: Luin kirjaa melko pieninä paloina ja hitaasti, mutta lopun ahmaisin. Oman kokemukseni mukaan venäläiset klassikot ovat harvoin niin raskaita, kuin ennen lukemista saattaa tuntua. Luin kirjan osittain toki myös ihan yleissivistyksen vuoksi, mutta päädyin viihtymään kirjan parissa.

Saatana saapuu Moskovaan saa myös toimia aloituskirjanani jaanan venäläisen kirjallisuuden haasteessa. Minun tavoitteeni haasteen suhteen on lukea lähinnä sellaisia kirjoja, jotka joka tapauksessa muutenkin ovat TBR-listallani. Listaltani tosin löytyy paljon venäläistä kirjallisuutta, joten haastessa on minulle vielä paaaaaaljon luettavaa.

Äideistä parhain

Bechdel, Alison: Äideistä parhain - koominen draama, Like 2012 (Are you my mother?: A comic drama 2012)

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että minä rakastin tätä kirjaa. Olin jo ennen lukemista lukenut useita vähän pettyneen tuntuisia arvioita sellaisilta, jotka olivat pitäneet Bechdelin Hautuukodista, ja odottivat jotain samankaltaista Äideistä parhaimmalta. Ehkä kerrankin kävi niin päin, että matalat odotukset tekivät  lukukokemuksesta rikkaan.

Kuva: Like

Hautuukoti oli Bechdelin omaelämäkerrallinen tarina, joka keskittyi paljolti Bechdelin kuolleen isän pohdintaan. Äideistä parhain taas keskittyy nimensä mukaisesti Bechdelin äitisuhteeseen. Kirjan rakenne on hyppivä. Tekijä keskittyy milloin äitinsä nuoruuteen, milloin omaan lapsuuteensa tai menneisiin terapiasessioihinsa. Toisaalta välillä taas vieraillaan Virginia Woolfin ja tunnettujen psykoanalyytikkojen elämässä. Minä pidin ratkaisusta, tuli sellainen olo, että yhtään ei tiedä mitä seuraavaksi paljastuu. Toisaalta Bechdel pistää itsensä likoon niin täydellisesti ja rehellisesti, että lukijalla voisi jopa tulla melkein tirkistelijämäinen olo. Ei kuitenkaan tullut, mutta tavallaan myös ymmärtää Bechdelin äitiä, joka on ilmeisen vaivaantunut Bechdelin paljastuksista niin Hautuukodissa kuin tässä uudemmassakin.

En varsinaisesti olisi odottanut välittäväni kirjasta, joka keskittyy paljolti psykoanalyysiin maailmaan, sillä en oikeastaan ole edes kiinnostunut psykoanalyysista. Tämä kirja avautui minulle kuitenkin jotenkin täydellisen eheänä ja lohdullisena. Pidin aikanaan paljon Hautuukodista, mutta minulle tämä nousi jopa paremmaksi. Äideistä parhain tavoitti minussa jotain, joka liikutti. Voi jopa olla, että tämä on tähänastisen (tosin sangen ohuen) lukuvuoteni parhain kirja.

Alison Bechdelin piirrokset ovat säntillisiä ja ilmeikkäitä. Kirjasta ja piirroksista välittyy kuva analyyttisesta ja herkästä perfektionistista. Luulen, että suosittelisin Hautuukodin lukemista ennen tätä kirjaa, sillä tässä viitataan moniin tapahtumiin, jotka on käsitelty tarkemmin Hautuukodissa, kuten esimerkiksi Bechdelin isän kuolema.

Kirjasta ovat bloganneet aiemmin mm. Zephyr, Maija, Kirjakko ruispellossa ja Linnea.

Yksitoistaisia

Haasteisiin vastaaminen ottaa meiltä yleensä aikansa - pitää sopia, että jaetaanko kysymyksiä jotenkin vai vastaako kumpikin kaikkiin, koskas sitten ehtisikään vastata jne. Tässä postauksessa kummankin vastaukset sekä Mari A:n että Marjan antamiin haasteisiin (kiitos haasteista!). Kummassakin tapauksessa on kyse 11 kysymyksen haasteesta, jonka säännöt kuuluvat seuraavasti: 

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Säännöt ovat tässä:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

Tällä kertaa taidamme kuitenkin kertoa vain yhteen kertaan 11 asiaa itsestämme, mutta molempien kysymyksiin toki vastaamme. Lisäksi haaste on jo kiertänyt niin monta blogia, että taidamme tällä kertaa jättää haasteen laittamisen eteenpäin. 


11 asiaa Annasta

1. Olen kotoisin maatilalta mutta en osaa ajaa traktoria.
2. Teetän digikuvista paperiversiot säännöllisesti ja liimaan kuvat albumiin. Minusta se on ihan hirveän hauskaa puuhaa, ja kirjoitan myös albumeihin tekstit. Ainoa oikea albumi on sellainen, jossa kuvat saa teipata juuri haluamaansa kohtaan. Ei mitään taskullisia siis minulle, kiitos! Viimeksi tänään lähti pino kuvia tilaukseen.
3. Olen ollut kaksi kertaa interraililla, 21- ja 25- vuotiaana. Kummallakin kerralla nukuttiin useita öitä yöjunissa istualtaan. Jälkimmäisellä reissulla totesin olevani touhuun ihan liian vanha, polvia alkoi särkeä jo parin tunnin yöunien jälkeen!
4. Sain viime syntymäpäivänäni lahjaksi 18 kiloa painavan puutarhatontun, eikä meillä ole edes parveketta. Olen silti sitä mieltä, että ihan mahtava lahja!
5. Haaveilen matonkudonnasta.
6. Olen uskomattoman epäjärjestelmällinen. Välillä jään hämmentyneenä seuraamaan järjestelmällisen äitini toimia ja toivomaan, että minäkin osaisin tuosta noin vaan laittaa tavarat paikoilleen.
7. Epäjärjestelmällisyyteni tosin ulottuu vain fyysiseen ympäristööni - näkisittepä valokuvakansioideni ja tiedostojeni järjestyksen, excel-taulukoista puhumattakaan.
8. Asioiden suunnitteleminen on mahtavaa, kuten myös aikataulujen laatiminen. Säännöllisin ajoin käyn esimerkiksi opintojeni tilan läpi, kertaan että mitä tenttejä teen milloinkin ja mitkä opinnot ehkä vielä mahtuisivat tutkintoon. Asioiden järjestäminen saa minut tuntemaan, että hallitsen niitä. 
9. Lapsena minusta oli käsittämätön ajatus, että joku ihminen oikeasti asuu kerrostaloissa. Nyt olen asunut kerrostalossa (ja kaupungissa) kolme ja puoli vuotta, ja olen edelleen vähän samaa mieltä. 
10. Rakastan juhlia, etenkin jos saan itse järjestää ne. Sukujuhlat ja kotibileet ovat parhaita. 
11. Olen todella huono ostamaan vaatteita. En osta mitään, mitä en todella rakasta, minkä seurauksena en osta juuri koskaan mitään. Alkuviikosta sain vihdoin hankittua tennarit, kun olin ensin koko viime syksyn ja tämän kevään kulkenut kumisaappaissa kenkien puutteessa.



11 asiaa Sonjasta

1. Suhtaudun vähän epäluuloisesti ja pelokkaasti julkisen blogin pitämiseen. Siksi harvoin jaan itsestäni muuta kuin lukemani kirjat, eikä minulla ole edes profiilikuvaa.
2. Olen tietoinen, että persoona ja persoonallisuus tekevät blogista kiinnostava(mma)n, joten epäluuloni voi estää blogia saamasta lukijoita. Tykkään toki siitä, että ihmiset käyvät lukemassa ja kommentoimassa kirjoituksiamme.
3. No okei, olen 27-vuotias päätoiminen opiskelija, toinen jalka työelämässä.
4. Asun Suomen mittakaavassa suurehkossa kaupungissa, mutta kotoisin olen Itä-Suomesta.
5. Eniten kesässä odotan sitä, että pääsen laittamaan parvekkeen kesäkuntoon - kukkia ja pöytäliina. Ihan pian tämän saa jo tehdä. Lisäksi odotan mökkeilyä Saimaalla.
6. Lapsena pelkäsin kaikkea. Erityisesti syöpää ja murtovarkaita. Suunnittelin jatkuvasti mitä tekisin erilaisissa uhkaavissa katastrofitilanteissa. Teen nykyisin samaa. Suuressa luentosalissa tai ruokalassa mietin mahdolliset pakoreitit ja pyrin istumaan niin, että näen mitä tapahtuu.
7. Taidan olla aika neuroottinen.
8. Pelkään myös lentämistä. Ennen lentoa juon oluen, siiderin tai lasin viiniä turruttaakseni itseäni ja silti itken nousun ajan ja puristan käsinojia. Lopulta olen kuitenkin aina sitä mieltä, että "eihän tämä nyt niin kamalaa ollutkaan". Alan kuitenkin jännittää lentämistä jo useita viikkoja ennen matkaa, ihan joka kerta.
9. Kissat ovat hurmaavinta maailmassa.
10. Haluaisin osata soittaa saksofonia.
11. Olin seitsemäntoista, kun söin punajuurta ensimmäistä ja ainakin toistaiseksi viimeistä kertaa elämässäni.

Mari A:n kysymykset

1. Paras kotimainen tv-ohjelma?
Anna: Vähän noloa, mutta en meinaa keksiä mitään. Hyvistä ja huonoista uutisista tykkään, koska Miika Nousiainen on niin ihana.

Sonja: Tykkäsin joskus pari vuotta sitten sellaisesta sarjasta, joka kertoi fiktiivisistä YLEn tv-uutisten toimittajista joskus 70-luvulla. Olen jo unohtanut sarjan nimen, enkä muistanut katsoakaan sitä kuin puoliväliin, mutta tykkäsin retroilusta.

2. Lempivuodenaikasi?
Anna: Kevät, koska yhtäkkiä koko maailma räjähtää ja ensimmäinen aurinkoinen päivä laittaa koko maan sekaisin. Ja kesä on vielä edessä, siitä voi haaveilla.

Sonja: Kesä.

3. Leikitään neljän tähden illallista: mitä tarjoat (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka)?
Anna: En osaa näin yhtäkkiä sanoa: taatusti miettisin asiaa vaikka kuinka kauan, lukisin kasan keittokirjoja ja tekisin jotain, mitä en ole koskaan ennen tehnyt. Jälkiruokaan panostaisin erityisesti.

Sonja: Olen huono ja mielikuvitukseton kokki ja koko menun suunnittelu ja valmistaminen olisi ehkä painajainen nro 1. En todella osaa sanoa...:)


4. Mihin tosi-tv-ohjelmaan ottaisit osaa: firma, farmi vai BB? Miksi?
Anna: Farmia olisi hauska kokeilla, jos ei tarvitsisi mennä telkkariin.

Sonja: Kahta ensimmäistä en tunne, mutta farmilla olisi varmaan eläimiä. Se siis.

5. Liikutko julkisilla vai omalla?
Anna: Enimmäkseen jaloilla, kaupungista pois suuntautuvat suunnan mukaan julkisilla tai omalla. Reissatessa paras on juna!

Sonja: Julkisilla, omaa ei ole.

6. Kun menet ulos syömään, mihin menet yleisimmin?
Anna: Jäätelölle!

Sonja: Pyrin yleensä vaihtelemaan paikkaa. Useimmin valitsen jonkun kohtuuhintaisen, mieluiten ei-ketjuravintolan.

7. Mitä asioita haluaisit elämässäsi ehdottomasti vielä tehdä?
Anna: Kaiken. Haaveilen lapsista ja maalaistalosta, mutta myös maaimanvalloituksesta ja kirjan kirjoittamisesta. 

Sonja: Matkustella paljon lisää. Epätoivo iskee, kun ei ole rahaa unelmansa toteuttamiseen.

8. CM vai Prisma?
Anna: CM, koska mun kotipaikkakunnalla k-kauppa oli kaupungin oikealla laidalla. K-ketjusta siis löydän asiat, muualta en. 

Sonja: Välttelen molempia parhaani mukaan.

9. Cokis vai Pepsi?
Anna: Cokis ehdottomasti. Kaikki halpiskolatkin on parempaa kuin pepsi.

Sonja: Mä en huomaa mitään eroa näissä.

10. Pärjäätkö Ruotsissa ruotsilla?
Anna: Riippuu tilanteesta. Sujuvasti luen, mutta puhuessa valitsen englannin.

Sonja: En valitettavasti. Ruotsia en ole käyttänyt lukion jälkeen.  

11. Millä kielellä pärjäät Virossa? 
 Anna: Kyllä englannin täälläkin valitsisin. Rakenteellisesti tunnen aika hyvin viron perusteet, mutta sanastoa en osaa lainkaan.

Sonja: Olen jopa joskus opiskellut viroa, mutta unohtanut kaiken. Enkä edes päässyt kovin pitkälle. Eli englannilla varmaan mennään.


Marjan kysymykset

1. Oletko koskaan asunut muualla kuin Suomessa ja/tai haluaisitko tulevaisuudessa?
Anna: En ole, ja vaikka tavallaan olisi hauska kokeilla, en voisi kuvitella itseäni ulkomaille. Mulla on varpaat liian tiukasti kiinni tämän maan mullassa.

Sonja: Olen asunut Ranskassa. Hassua, että noin kaksitoistavuotiaasta saakka olen ajatellut, että aikuisena muutan ulkomaille, mutta kaikenlaisia esteitä ja hidasteita tuli tielle ja nyt tuntuu jo vähän liian myöhäiseltä. Tai ei kai mikään myöhäistä ole. Sanotaan, että haaveksin ulkomaille muuttamisesta kaiken aikaa, mutta viihdyn Suomessakin ja nykyisessä elämäntilanteessani. En välttämättä haluaisi muuttaa pysyvästi pois, mutta haluaisin katsella maailmaa taas uudesta näkövinkkelistä.

2. Käytkö mieluummin suihkussa aamulla vai illalla?
Anna: Illalla! Ihana sujahtaa peiton alle puhtosena, ja aamusuihkussa tulee aina vaan kylmä (tosin meidän suihkussa tulee kolme neljäsosaa vuodesta kylmä joka tapauksessa).

Sonja: Molemmat käy, mutta useimmiten käyn aamulla.

3. Lempibiisisi tällä hetkellä?
Anna: En oikeastaan kuuntele musiikkia (paitsi kävellessäni), vaikea sanoa.

Sonja: Minä taas kuuntelen paljonkin musiikkia, joten siksi tähän on yhtä lailla mahdoton vastata. Miten valita vain yksi kappale?

4. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
Anna: Niin monen kirjan kohdalla on tuntunut tältä! Ali Smithin Satunnaisen tai Yann Martelin Piin elämän tai Ursula K. LeGuinin Sanan mahdin tai...

Sonja: Simone de Beauvoirin Mandariinit, aina vaan. Tosin en elänyt Pariisissa toisen maailmansodan aikaan, joten en ihan tiedä miten olisin voinut kirjoittaa kyseisen kirjan, joka perustuu todellisiin tapahtumiin ja ihmisiin. Mutta ei kai tässä realistista vastausta tarvitse antaakaan. :)

5. Mistä pidät itsessäsi eniten?
Anna: Siitä että olen niin kiltti. Kyvystä nauraa itselleni. Ja siitä että oon fiksu :)

Sonja: Olen avoin ja avarakatseinen, en tuomitse.

6. Onko sinulla sisaruksia?
Anna: Juu, pikkusisko ja -veli.

Sonja: On, kaksi.

7. Kenen julkisuuden henkilön elämää haluaisit elää yhden päivän ajan jos se olisi mahdollista?
Anna: Jonkun todella vaikutusvaltaisen. Haluaisin tietää, miltä tuntuu tehdä koko maailmaan vaikuttavia päätöksiä. Ehkä sen stressin rinnalla omat ongelmat tuntuisi vähäpäitöisiltä...

Sonja: Jonkun sikarikkaan. Ihan vain siitä ilosta, että haluaisin tietää meneekö valtavan omaisuuden ja julkisuuden myötä kosketus niin sanottuun todellisuuteen, syntyykö illuusio siitä, että elämän realiteetit eivät koske itseä.

8. Onko sinulla lemmikkejä? Mitä?
Anna: Ei ole eikä tulekaan ainakaan lähiaikoina. Koiran ehkä joskus haluaisin, sitten kun olisi oma piha mihin sen päästää vapaaksi.

Sonja: On, kissa. Tosin kissani asuu vanhemmillani, sillä kun muutin pois kotoa, se oli tottunut siihen, että se pääsi ulkoilemaan omakotitalon pihalla. Olisi ollut julmaa muuttaa se ahtaaseen kerrostaloasuntoon, missä siltä olisi riistetty ulkoilumahdollisuus. Nykyisin kissani on leppoisa vanhus, jota käyn katsomassa aina kuin mahdollista.

9. Lempimatkakohteesi?

Anna: Italia, ja etenkin Venetsia. Mietin juuri, että olen ollut Venetsiassa yhteensä viikon, enkä koskaan ole käynyt missään nähtävyydessä sisällä. Olen vain vaeltanut ympäri kaupunkia, ihmetellyt, syönyt jäätelöä ja istahtanut alas kirjoittamaan päiväkirjaa.

Sonja: Lontoo, Moskova, Pietari, Pariisi. Olen kaupunkimatkailija, mutta nyt haaveilen patikointimatkasta Irlantiin tai Skotlantiin. Lisäksi olisi ihana mennä jonnekin Euroopan ulkopuolelle. Uusi-Seelanti tai Australia olisi huikea.

10. Mitkä kolme kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Anna: Paksuus olisi varmaan yksi tärkeä kriteeri, että kestäisivät pitkään. Mielellään myös sellaisia kirjoja, joihin voisi palata uudelleen ja uudelleen (jos aution saaren vierailu kestäisi pitkään). Nyt hyllyssä odottaa ainakin Anna Karenina, niin se voisi olla yksi.

Sonja: Vaikea. Joku massiivinen historiakirja voisi olla hyvä, kun periaatteessa tykkään niistä, mutta en ikinä jaksa keskittyä. Sanotaan vaikka, että joku Eric Hobsbawmin kirja. Lisäksi pitäisi olla joku kevyt lomakirja. Pekka suositteli minulle Tom Perrottaa, ehkä autio saari olisi hyvä paikka aloittaa kokeilu. Kolmanneksi voisin ottaa tyhjän muistikirjan, johon kirjoittaisin aution saaren muistelmia.


11. Onko sinulla jotain erityistaitoja?
Anna: Olen tosi hyvä parsimaan sukkia. 

Sonja. Ei valitettavasti.

Vappuna Hornbya

Hornby, Nick: Juliet, Naked, Penguin Books 2009

Juliet, Naked ja vappuisan värikäs kansi

Nick Hornby on yksi kaikkien aikojen lempikirjailijoistani. Hänen kirjoissaan tuntuu aina olevan sopivassa tasapainossa keveys ja syvällisyys, älykäs sanailu ja inhimilliset tunteet. Olen lukenut lähes koko hänen tuotantonsa, vain Slam, Otherwise Pandemonium ja 31 Songs ovat toistaiseksi lukematta. Jokainen Hornbyn kirjoista on jättänyt mukavan lämpimän tunteen vatsanpohjaan, sellaisen olon, että ehkä sittenkin maailma on hyvä ja kaunis paikka, ja että kenties kaikki järjestyy kuitenkin. Hornbylla on taito luoda inhimillisiä ja samastuttavia hahmoja, samanaikaisesti rosoisia mutta miellyttäviä. Kirjojen lukemisesta syntyvä hyvä olo ei johdu suinkaan siitä, että hahmoilla sujuisi kaikki aina hyvin ja kauniisti, vaan usein hahmot ovat epäonnisia matti ja maija meikäläisiä. Monesti hahmojen tilanteet menevät yllättävään suuntaan, mutkistuvat ja päätyvät erikoisiin, mutta kuitenkin uskottaviin lopputulemiin. Kaikki tämä muistuttaa minua elämän sattumanvaraisuudesta ja ainutkertaisuudesta. Oikeastaan on aika hienoa olla olemassa.

Juliet, Naked kertoo Anniesta ja Duncanista, nelikymppisestä, tylsääntyneestä pariskunnasta, joiden suhde ei ole enää pitkiin aikoihin tuntunut merkitykselliseltä saati intohimoiselta. Niin, ja lisäksi vielä Tucker Crowesta, 80-luvun indie rock muusikosta, johon Duncan suhtautuu jokseenkin pakkomielteisesti. Tucker Crowe on parikymmentä vuotta aiemmin jättänyt faninsa toivomaan paluuta tekemällä mystisen katoamistempun kesken kiertueen. Päivänä eräänä Duncan saa käsiinsä jotakin uskomatonta - levyn, joka sisältää Tucker Crowen suosituimman albumin Julietin kappaleet akustisina demoversioina. Myös Annie osoittaa kiinnostusta levyä kohtaan, mutta Duncanin osalta kenties ei-toivottua kiinnostusta. Annie kirjoittaa Tucker Crowen fanifoorumille oman näkemyksensä levystä, täysin päinvastaisen kuin mikä Duncanilla on. Täysin odottamatta Annie saa vastauksen itseltään Tucker Crowelta...

Minulla kesti muutaman ensimmäisen luvun verran päästä kirjan imuun. Annien ja Duncan vaikuttivat liian tylsiltä ja heidän elämänsä kovin keski-ikäiseltä (heh). Mutta kun pääsin tarinaan kiinni, ahmaisin kirjan nopeasti. Tarina piti otteessaan loppuun asti ja Hornbyn lämmin pilkka pop- ja rocknörttejä kohtaan viihdytti.  Juliet, Naked  on kaiken kaikkiaan mainio kirja. Ihanaa, että vanha lemppari ei pettänyt taaskaan.

Lisäksi toivotan vielä aurinkoa vappuun itse kullekin! Pitänee pian itsekin mennä ottamaan aurinkokylpy, ettei juhlapäivä mene kokonaan sisällä kököttäessä.