Keväällä minua kiinnostaisi...

Välillä olisi mukava olla perillä uusimmistakin tuulista eli päätinpä minäkin tutustua kevään kirjalistoihin (juu, nyt jo) ja listata omat suosikkini. Koska lukuharrastukseni elää pääosin kirjaston ja kovien kirja-alejen armoilla, voi olla että kovin nopeasti en uutuuksia käsiini saa - mutta onpahan ainakin sitten myöhempiä aikoja varten koottuna lista kiinnostavista kirjoista.

Gummerus

Elif Shafak: Kunnia

koska jokin näissä Shafakin teoksissa vain on. En osaa sanoa mikä, kieli se ei ole eikä henkilötkään, mutta lopulta aina jää tunne että juuri näin sen pitikin mennä.

Julie Kibler: Matkalla kotiin

koska valkoisen naisen ja mustan miehen kielletty rakkaus pikkukaupungissa toisen maailmansodan aikaan lupaa koskettavaa, ajattelemaan laittavaa tarinaa.

Karisto

J.S. Meresmaa: Mifongin aika

koska Mifongin perintö jäi aika kutkuttavaan tilanteeseen ja pakkohan on selvittää, kuinkas sitten kävikään.

Like

Kyllikki Villa ja Saara Villa: Äidin lokikirja

koska Kyllikki Villa ja hänen päiväkirjansa ovat vastustamattomia. Kiinnostavaa kuulla myös tyttären näkökulma.

Otava

Tua Harno: Ne jotka jäävät

koska esikoiskirjoissa on aina jotakin kiinnostavaa - etenkin jos ne polveilevat vuosikymmeneltä ja mantereelta toiselle…

Ian McEwan: Makeannälkä

koska McEwan nyt vain on McEwan.

Grace McCleen: Ihana maa

koska en ikinä ole ymmärtänyt (suljettuja) uskonnollisia yhteisöjä.

Moira Young: Julma maa

koska tämä vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta seuraavaksi ”en pysty laskemaan käsistä” -kirjaksi…

Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa

koska on pakko selvittää, mitä Amylle ja Seuraajalle sitten kävi.

Reeta Paakkinen: Kotona Istanbulissa

koska sen jälkeen kun kovasta yrittämisestä huolimatta en päässyt Istanbuliin, haluan sinne entistä enemmän.

Colin Meloy - Carson Ellis: Maanalainen Sysimetsä

koska siinä maanpäällisessäkin oli ihanaa, vanhanaikaista tarinankerronnan lumoa.

Siltala

Davide Enia: Maan päällä

koska italialainen kirjallisuus kiinnostaa - itse kirjasta en tiedä mitään.

Tammi

Haruki Murakami: 1Q84

tosin tämä on omassa hyllyssä englanniksi, aikaa paksulle romaanille hitaammalla kielellä ei vain ole löytynyt aikaa…

Jennifer Egan: Sydäntorni

koska edelleen odotan kovasti päästäkseni lukemaan Aika suurta hämäystä, ja tämäkin kiinnostaa.

A.S.Byatt: Ragnarök - jumalten tuho

koska aiemmat Byattit ovat tehneet suuren vaikutuksen.

Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti

vaikka romanttinen hömppä harvoin kiinnostaa, tässä tuntui olevan jotakin.

Olga Temonen: Emäntänä Olga

koska haluaisin opetella tekemään parempia kasvisruokia - ja useammin.

Elina Rouhiainen: Uhanalainen

koska Susirajan toinen osa on pakko lukea!

Teos

Anu Silfverberg: Äitikortti

koska ihan jo ihmisten facebook-päivityksistä voi päätellä, että nykyään sen äitiyden pitäisi olla ammatti.

Wsoy

Hannu Rinne: Perinnemestarin rintamamiestalo

koska rakastan vanhoja taloja ja kirjoja niistä.

Johanna Vireaho - Sari Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi

koska liekö se sitten vanhenemista vai mitä, yhtäkkiä puutarhoista on tullut kiinnostavia.

Suvi Ruotsi: Kerää ja kata vanhaa ja uutta yhdistellen

koska rakastan myös kauniita astioita.

Jonna Kivilahti - Krista Keltanen: 12 x koti

koska Krista Keltanen on aina ihastuttanut ihanilla kuvillaan.

Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous

koska Siirin kirjat on luettava.

Eija Lappalainen - Anne Leinonen: Konejumalat

koska on selvitettävä, miten päättyy.

Luettu vuosi 2012

Miltä näyttää kulunut kirjavuosi minun osaltani? Ensiksi vähän numerotietoa, sitten puhun haasteista ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Luin 75 kaunokirjallista teosta vuoden aikana. Se on paljon tai vähän riippuen siitä, mihin menneeseen vuoteen sitä verrataan: vuonna 2011 vastaava luku oli vain 24, mutta toisaalta esimerkiksi vuonna 2008 luin 165 kaunokirjaa. 

Koskaan aiemmin en ole lukenut suomalaista kirjallisuutta näin paljon. 58 prosenttia lukemistani teoksista oli suomalaisia - ihan hurja määrä, kun menneisyydessä kotimaista kirjallisuutta on saattanut kertyä vuodessa alle kymmenen luettua teosta. Suurin kiittäminen tästä on kotimaisen kirjallisuuden sivuaineopiskelua. Opintoja varten kun on ollut pakko tutustua niin klassikoihin kuin muihinkin merkittäviin teoksiin. Onneksi, sillä niin monta upeaa kirjaa on tullut tänä vuonna luettua!

Kokosin hienoksi kaavioksi lukemani kirjat kirjailijan kotimaan mukaan. Yhdysvallat ja Iso-Britannia edustavat ihan odotetusti, mutta jännittävää on, että niiden jälkeen eniten olen lukenut turkkilaista kirjallisuutta!

 

En ole tilastoinut kuin kaunokirjallisuutta, mutta yritin hieman lajitella sitä. Ehdoton enemmistö lukemisessani on romaaneilla, ja näin on ollut aina. Novelleja lukiessa on aina tuntunut siltä, että tarina loppuu ennen kuin alkoikaan ja runot olen jättänyt suosiolla väliin. Nyt runoja on luettu yllättävän paljon, mikä on pelkästään opintojen ansiota. Lisäksi mukaan mahtuu pari matkakertomusta, yksi näytelmä, kirjoituskokoelma ja kaunokirjallinen elämäkerta.

 

Haasteiden suorittaminen jäi vähän puolitiehen. Alkuvuodesta innostuin eniten Kirjavan kammarin Karoliinan So American haasteesta. Lopulta en saanut yhtäkään kategoriaa täyteen… Tosin Karoliinan haaste ja kirjaehdotukset ovat niin inspiroivia, että tämän haasteen parissa jatkan kyllä tulevaisuudessakin!

Myöskin Kirjavasta kammarista lähtenyt Ikkunat auki Eurooppaan jäi pahasti vaiheeseen. Sain plakkariin ainoastaan 8 Euroopan maata! Aloitin myös Kirjallisen maailmanvalloituksen (jonka parissa ei sujunut juuri paremmin). Ikkunat auki Eurooppaan tavallaan jatkuu siis samalla kuin maailmanvalloituskin.

Parhaiden suoriuduin Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdista, joka sai alkunsa Sonjan lukuhetkistä. Ihan jokaiseen kategoriaan en saanut kirjaa, mutta useimpiin montakin. Opiskelu ohjasi lukemistani aika paljon, ja juuri tähän haasteeseen ropisivat sitten ne koulun takia luetut kirjat! Toisaalta kotimaista fantasiaa tuli kyllä luettua muutenkin.

Vuonna 2013 aion tehdä joitakin asioita samaan tapaan kuin tähänkin saakka, joitakin toisin. Tärkeimmältä tuntuu päätös kirjoittaa kaikesta lukemastani kaunokirjallisuudesta (mahdollisimman pian lukemisen jälkeen). Näin pyrin välttämään ne roikkumaan jäävät kirjat, joista en osaa päättää, kirjoittaisinko vai en. Silloin ei myöskään bloggaamiseen pitäisi tulla muutaman kuukauden taukoa, kuten loppuvuodesta 2012 pääsi käymään.

Aion myös listata kaiken lukemani kirjallisuuden - myös tietokirjallisuuden, siis. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, paljonko sitä tulee luettua. Lukemani kaunokirjallisuuden olen luetteloinut melkein kymmenen vuotta, mutta tietokirjallisuuden määrästä minulla ei ole aavistustakaan! Koulukirjojen lisäksi arvaan loppuvuodesta listalta löytyvän ainakin kasan käsityö- ja keittokirjoja.

Vuodelta 2013 toivoisin myös hieman kulunutta vuotta enemmän ulkomaista kaunokirjallisuutta. Vaikka kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on ihanaa, tuntuu että monta seikkailua on jäänyt kokematta. Aion myös lukea ainakin yhden, ihan itse ja vapaaehtoisesti valitun runokokoelman.

Haasteista olen tähän mennessä ilmoittautunut mukaan Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjallisuushaasteeseen, mutta pidän silmät ja korvat auki ja taatusti osallistun johonkin muuhunkin. Toivottavasti hieman paremmalla keskittymisellä kuin menneenä vuonna! Kaunokirjallinen maailmanvalloitus jatkuu, ja ajattelin myös tulevaisuudessa listata lukemiani Finlandia- ja Nobel-voittajia. TBR-listani on edelleen hieman vajavainen, joten sitä täydentelen pikkuhiljaa ja toivottavasti myös saan luettua joitakin kirjoja tuolta listalta!

Kirjoja syksyn varrelta

Opiskelu vaati veronsa syksyn mittaan, ja vaikka muutamia kirjoja tulikin luettua, niistä kirjoittaminen ei innostanut lainkaan. Koska luin kuitenkin useammankin vaikutuksen tehneen kirjan, ajattelin koota loppusyksyn lukemiset lyhyesti yhden otsikon alle. Näin jälkikäteen oli hassua myös huomata se, että joulukuun aikana en lukenut yhtäkään kokonaista kaunokirjallista teosta (sen sijaan kannoin kirjastosta kotiin kasoittain keittokirjoja ja ihastelin niitä tenttikirjojen lomassa).  

Mary-Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

Tässä on kirja, johon en taatusti olisi tarttunut ilman blogisuosituksia - ja mikä menetys se olisikaan ollut! Täydellinen hyvän mielen kirja, jossa on ihana päähenkilö, mahtava miljöö, kirjeitä, jollaisia toivoisi itsekin saavansa ja onnellinen loppu. Rakkaustarinoiden kuuluu olla juuri tällaisia, en niinkään välitä traagisuudesta. Henkilöitä oli ikävä jo kun kirjan kannet sulki. Tällä tavalla olisi ihana osata kirjoittaa: kepeästi mutta suoraan sydämeen.

Elif Shafak: Kirottu Istanbul

Kahden luetun kirjan perusteella en oikeastaan osaa sanoa, pidänkö Shafakista lainkaan. Jokin näissä kirjoissa kuitenkin vetää puoleensa ja saa lukemaan loppuun saakka. Puoleenväliin asti mietin kielen satunnaista toimivuutta ja sitä, etten oikeastaan ole kiinnostunut näistä henkilöistä, mutta jatkoin ihan Istanbulin takia. Sitten huomasin olevani koukussa. Henkilöt olivat epämiellyttäviä, ja silti halusin tietää, mitä heille käy. Taitoa toki sekin.

Pirkko Saisio: Punainen erokirja

Punainen erokirja oli melkoinen harppaus ulos mukavuusalueeltani. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että Saisio ei ole minun juttuni (yhtään kirjaa häneltä en toki ollut lukenut!). Punainen erokirja oli osa opintoja, ja millainen osa olikaan! Vau-elämys sen suhteen, että näinkin voi kirjoittaa. Kertojanääni oli hurjan kiehtova, aivan kuin olisin kurkkinut jonkun olkapään yli hänen elämäänsä. Samalta tuntui kuin silloin, kun yrittää lukea lehteä jonkun olkapään yli: kaikesta ei saa kiinni, kaikkea ei ehdi nähdä ennen kuin sivu käännetään, mutta tietää että tähän on palattava takaisin, tässä on jotakin.

Sofi Oksanen: Puhdistus

Luin Puhdistuksen todellakin vasta nyt. Aikoinaan kaikki sen ympärillä vellova hype ärsytti niin paljon, että lukematta jäi. Vaikuttava tarina ja vaikuttavaa kieltä, mutta eihän tähän voi suhtautua kuin mihin tahansa kirjaan. Nyt voi todeta, että luettu on, mutta suurempaa vaikutusta ei tehnyt.

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani

Tätäkään tuskin olisin päätynyt lukemaan ilman opintoja. Rakastuin teoksen kieleen ja rakenteeseen. Päähenkilökolmikon näennäisesti tapahtumaton vuorokausi sisälsikin lopulta ihan hirveästi kaikkea tärkeää, josta suurinta osaa ei sanottu edes ääneen. Lopussa oli sellainen olo, että tällaistahan se elämä on, vähän hämärää vaeltelua ja epämääräisiä tavoitteita. Pussikaljaelokuva on nähtävä, sen verran sitä on kehunut ainakin Salla lukupäiväkirjassaan.

Monika Fagerholm: Diiva

Ilmoittauduin syksyllä Amerikkalaisen tytön kimppalukuun, mutta tavallaan vaihdoin sen sitten itsekseni Diivaan, joka oli koulua varten luettava joka tapauksessa. Ihastuin niin paljon, että viime hetkellä esitetty toive Lolasta ylösalaisin kantautui pukin korviin ja odottaa lukuvuoroaan. Niin ja on se Amerikkalainen tyttökin lukulistalla, ja Säihkenäyttämö. Diivassa oli kiehtovaa niin kierteinen rakenne, kaunis kieli kuin omapäinen ja ihana päähenkilökin. Tällaisia kirjoja lisää, kiitos!

Pari muutakin kirjaa taisi syksyyn kuulua, mutta nämä nyt ne päällimmäiset. Joulunpyhät olen pelannut lautapelejä, kasannut 5000 palan palapeliä ja kutonut mekkoa. Tällä hetkellä kesken on Viisasten kivi (oi ihanuutta, en edes tiedä montako kertaa se on tullut luettua!) ja etukäteenhän taisin tehdä uudenvuodenlupauksen, että vuonna 2013 kirjoitan jokaisesta lukemastani kaunokirjallisesta teoksesta. Lähipäivinä summailen vuoden luettuja ja sitten varmaankin niistä rakkaista Pottereista, joiden kanssa on kasvettu aikuiseksi.

Viime vuoden viimeisiä - Merkintöjä Burmasta

Hulppeata uutta lukuvuotta kaikille blogimme lukijoille! Olen tänään käynyt lueskelemassa ja vähän kommentoimassakin muiden yhteenvetoja viime vuodesta ynnä suunnitelmista tälle vuodelle. Omissakin ajatuksissa oli jonkinlainen yhteenveto tehdä, mutta tällä hetkellä olo on niin läkähtynyt, että taidan jättää suosiolla moisen vähintään huomiselle. Ajatus kokonaisen vuoden tiivistämisestä yhteen kirjoitukseen tuntuu kertakaikkiaan uuvuttavalta. Vuodelle 2013 olen ehtinyt tehdä jo kaikenmoisia lukusuunnitelmia, ja ehdin jo ilmoittautua mukaan pariin haasteeseenkin. Niistäkin lisää tuonnempana.

Jotta uuden lukuvuoden voisi polkaista kunnolla käyntiin, pitää kuitenkin blogata vanhan vuoden loput kirjat. Tänään vuorossa Guy Delislen Merkintöjä Burmasta (WSOY 2008. Suomennos Saara Pääkkönen. Alkuteos Chroniques Birmanes, 2007).

Tämän hienon sarjakuvan löytämisestä saan kiittää kirjablogeja. Olen aiemminkin maininnut, mutta kerrottakoon vielä, että pidän itseäni jokseenkin suurkuluttajana sarjakuvien suhteen. Silti jostain kumman syystä Guy Delislen "reportaasit" maailmalta olivat minulle täysin tuntemattomia, kunnes luin useampiakin kiittäviä arvioita blogeista. En tarttunut kirjaan minkään yksittäisen blogikirjoituksen innoittamana, vaan siksi, että syksyn mittaan Guy Delislen nimi pomppasi tämän tästä blogiluettelon merkinnöissä silmille. Siis kiitos kaikille Delislen kirjoista bloganneille, yhdessä ja erikseen! Ilman teitä en olisi ehkä tätäkään mainiota kirjaa löytänyt.

Jos nyt sattuu vielä olemaan joku, joka ei blogisfäärissä ole törmännyt herran sarjakuviin, niin kerrottakoon, että Delisle on kanadalainen sarjakuvataiteilija, joka on päätynyt viettämään pitkiä aikoja maailmalla. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, näitä omaelämäkerrallisia kirjoja on ilmestynyt neljä; Merkintöjä Burmasta, Shenzhen, Pjongjang sekä viimeisin, viime vuonna suomennettu Merkintöjä Jerusalemista.

Merkintöjä Burmasta -kirjan asetelma on kutkuttava. Delisle on ulkopuolisena tarkkailijana suljetussa maassa, josta hän yksinkertaisesti kirjaa havaintojaan ja kokemuksiaan. Hän on päätynyt maahan vaimonsa työn kautta. Kirjaa lukiessa tuli olo, että Delisle on tehnyt tutkimustyönsä Burmasta hyvin. Osansa on varmasti myös Delislen vaimon työllä - Lääkärit ilman rajoja -järjestön kautta todennäköisesti saa sellaistakin tietoa, jota ei välttämättä muuten löytäisi. Vaikka tietoa löytyy, pääpaino on kuitenkin ihan tavallisilla arjen havainnoilla, mikä tekee kirjasta tehokkaan ja hauskankin. Huomio netin pätkimisestä ei vielä itsessään olisi kovin kiinnostavaa, mutta vuoden verran sensuurin ja sähkökatkojen maassa johtaa väistämättä kaikenlaisiin kommelluksiin ja vastoinkäymisiin. Ja näistä kommelluksista lukeminen on nautinnollista. Oman kontrastinsa luo myös länsimaisten maassaolijoiden yhteisöt, muun muassa Australialainen klubi tenniskenttineen ja uima-altaineen, verrattuna paikallisten puutteelliseen arkeen.

Jälleen kerran sain myös todeta, että sarjakuva on ilmaisumuotona vertaansa vailla. Delislen ihmishahmot ovat melko yksinkertaisia, melkein tikku-ukkomaisia, mutta eivät suinkaan ilmeettömiä. Herran minä-hahmon kasvot ilmaisevat usein hämmennystä, yllätystä ja ihmetystä, mikä tehostaa sarjakuvan luomaa kuvaa Delislen suhteesta Burmaan, ja saa samastumaan miehen asemaan ulkopuolisena tuossa vieraassa maassa.

Kirja jätti sen verran hyvän jälkimaun, että tulen jatkamaan jossain välissä myös muiden merkintöjen pariin. Kuten mainittua, useat bloggaajat ovat löytäneet nämä kirjat. Linkitän tähän Kirjanurkkauksen Zephyrin kirjoituksen kolmesta ensimmäisestä kirjasta. Zephyr on linkittänyt paljon muita kirjat lukeneita. Muun muassa kujerruksia-blogin Linnea taas on lukenut uusimman suomennetun, Merkintöjä Jerusalemista.