Nainen junassa

Hawkins, Paula: Nainen junassa
Otava 2015, 382 sivua
Suomennos: Oona Timonen
(The Girl on the Train, 2015)

Olin jo vähän alistunut ajatukseen, että minun täytyisi ostaa tämä tämän vuoden dekkaritapaus, jos kuvittelin saavani lukea sen tämän vuoden puolella. Olin myös jo vähän alistunut siihen, että kirja ei ehkä kumminkaan täyttäisi odotuksiani, vaan osoittautuisi lähinnä onnistuneen markkinoinnin saavutukseksi, sillä olin lueskellut sellaisia "ihan hyvä, mutta ei mitään ihmeellistä" -arvioita. Ensimmäinen odotus romuttui, kun sainkin kirjan kirjastosta viikon pikalainalle. Ja romuttui se toinenkin. Kävi nimittäin ilmi, että Nainen junassa oli todella hyvä. Lähes täydellinen dekkari.

Kirjassa alkoholisoitunut Rachel matkustaa joka päivä samalla paikallisjunalla Lontooseen ja seuraa ikkunasta erään pariskunnan elämää. Yksinäinen ja onneton Rachel kuvittelee parille nimet, ammatit, elämän. Eräänä päivänä Rachelin seurailema nainen katoaa ja Rachel ajautuu mukaan tapahtumiin.

Kirja erottui edukseen nimenomaan Rachelin ansiosta. Hän juo, kärsii muistikatkoksista, on täysin solmussa elämänsä kanssa ja hänen itsetuntonsa on nollassa. En voinut olla symppaamatta Rachelia, mitä tahansa hän sösseröikään. Toinen kirjan hienosti toimiva ratkaisu on päiväkirjamainen rakenne, jossa tapahtumia käydään läpi lähes päivittäin, ensin aamulla, sitten illalla.

Ahmaisin tämän kirjan parissa päivässä, mitä nykyisellä hitaalla lukutahdillani tapahtuu aika harvoin. Osittain kyse toki oli siitä, että kirja oli minulla vain pikalainalla, mutta myös siitä, että kirja koukutti ihan tosissaan. Ainoastaan aivan viimeiset kymmenet sivut söivät hiukan kirjan uskottavuutta, mutta toisaalta en muista koskaan lukeneeni yhtä ainutta dekkaria, jossa ei olisi joitain hieman uskottavuuden rajamailla tai reilusti rajan yli loikkaavia elementtejä. Minua ei häirinnyt edes se, että aavistin mistä on kyse jo verrattain varhaisessa vaiheessa.

Muita kirjan lukeneita esimerkiksi blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena, Tuijata. Kulttuuripohdintoja sekä englanninkielisenä blogissa Anna minun lukea enemmän.

James Herriot: Kaikenkarvaiset ystäväni

Herriot, James: Kaikenkarvaiset ystäväni
Otava 1986, 383 sivua
Suomennos: Heidi Järvenpää
(All Creatures Great and Small, 1972)

Tämä kirja ja juuri tämä painos on minulle yksi rakkaimpia lapsuuteni kirjoja. Otavan Top Books -pokkari hiukan kellastuneilla sivuilla on ollut lapsuuteni kodissa niin kauan kuin muistan. Itse asiassa painos on syntymävuodeltani, joten luultavasti kirja on aikanaan hankittu jollekulle muulle kuin minulle. Mutta pari vuotta sitten se muutti majailemaan aikuiskotiini, yhdessä kahden muun James Herriot -kirjan kanssa, jotka olen hankkinut aikuisiällä.

Kaikenkarvaiset ystäväni on kirjailijanimellä James Herriot kirjoittavan eläinlääkäri James Wightin ensimmäinen teos. Siitä tuli huikean suosittu ja jatkoa seurasi useiden kirjojen ja tv-sarjan muodossa. Kirjat kertovat maaseutueläinlääkärin elämästä Yorkshiressa. Tapahtumat perustuvat Wightin omiin kokemuksiin, mutta nimiä ja yksityiskohtia on muutettu, joten varsinaisista elämäkerroista ei ole kyse. Kaikenkarvaiset ystäväni, ensimmäinen kirja, alkaa vuodesta 1937, kun nuori Herriot on vasta valmistunut eläinlääkäriksi, ja onnistuu onnekseen saamaan työpaikan persoonallisen Siegfried Farnonin praktiikalta Darrowbysta.

Olen lukenut tämän kirjan kannesta kanteen tätä ennen ainakin kahdesti, todennäköisesti useamminkin. Lisäksi aloitin pari vuotta sitten Kaikenkarvaiset ystäväni tv-sarjan katsomisen, joka seuraa melko uskollisesti kirjoja. Monet kirjan tapahtumista olivat mielessäni melko kirkkaina. Jäin tosin pohtimaan, että olen todennäköisesti lukenut aktiivisimmin Herriotin kirjoja noin ikävuosina kahdeksasta kolmeentoista, mutta en kuitenkaan muista erityisemmin hätkähtäneeni varsin yksityiskohtaisista kuvauksista esimerkiksi lehmän synnytyksistä, ulosluiskahtaneista kohduista, mätivistä kavioista ja niin edelleen. Itse asiassa en muistanut kuvausten realistista karmeutta ollenkaan. Ilmeisesti en siis ole ainakaan traumatisoitunut. Nyt lukiessa mietin, että itse en ehkä aivan pienille tätä kirjaa voisi lukea, vaikka luonnollisista asioista kyse onkin. Mutta mikäli minulla ikinä on kouluikäisiä lapsia, tulen varmasti tyrkyttämään Herriotin kirjoja heille.

Herriotin kirjoissa on rakenne, jossa yksi luku on yleensä kuin lyhyt novelli, joka kuvaa yhtä hauskaa tai visaista tai muuten erityistä hoitotapausta. Kaikenkarvaisissa ystävissä isona kuviona kulkee myös Jamesin asettuminen Darrowbyhyn ja Skeldale Houseen, sekä tutustuminen Helen Aldersoniin, viehättävään maanviljelijän tyttäreen.

Kirjojen tapaus per luku -rakenne on mahdollistanut sen, että kirjoista on koottu useita kokoelmia, joissa on napattu tarinoita useista eri kirjoista. Tällaisia ovat esimerkiksi Elämäni kissat ja Elämäni koirat, joissa, aivan oikein, on tarinoita vain kissoista ja koirista. Itse asiassa alunperin Kaikenkarvaiset ystäväni on yhdistelmäteos kirjoista If Only They Could Talk sekä It Shouldn't Happen to a Vet. Yhdistelmäteos suunnattiin Yhdysvaltojen markkinoille, jossa kaksi teosta katsottiin liian lyhyiksi yksinään julkaistavina. Suomennetuksi päätyi tämä yhdistelmäteos. Lopulta ainakin minun on ollut hiukan hankala pysyä kärryillä siitä, mitkä lukuisista eri nimillä kulkevista teoksista ovat "alkuperäisiä", mitkä taas yhdistelmäteoksia, joissa on kaksi eri kirjaa samassa tai yhdistetty tarinoita useista kirjoista. Itse omistan suomenkielisistä kirjoista tämän ensimmäisen lisäksi Eläinlääkäri vauhdissa sekä Ystävistäni hellyydellä. Ymmärtääkseni kokoelmastani puuttuu ainakin Rakkaimmat ystäväni. Mikäli olen tulkinnut oikein, ainakin tuo kirja on vielä "alkuperäinen", eikä yhdistelmä vanhojen kirjojen tarinoista.

Herriotin kirjoissa toistuvina aiheina ovat Herriotin ihailu tiukoissa oloissa eläviä maanviljelijöitä kohtaan, sekä Yorkshiren maaseudun kauneuden ylistys. Kieltämättä Herriotin kirjat näyttävät menneiden päivien maaseudun melko romanttisessa valossa. Ei ole ihmekään, että monet rakastavat näitä kirjoja, joissa ihmiset elävät yksinkertaisesti, ovat vähään tyytyväisiä, hoitavat eläimiä ja nauttivat elämästä puhtaassa ilmassa ja kauniissa maisemissa.

Osallistun kirjalla Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen.