sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Piitlesiä ja lukuvuoden suunnittelua

Kunnas, Mauri: Piitles - Tarina erään rockbändin alkutaipaleesta, Otava 2012

Bändi ylittämässä tietä mun tuolilla
Sain yllättävänä mutta mieluisana joululahjana Mauri Kunnaksen "kraahvisen novellin", kuten tekijä itse teostaan nimittää ensimmäisellä sivulla. Kuten kirjan alaotsikkokin kertoo, teos on katsaus Beatlesin taipaleen alkuvaiheisiin, aikaan ennen räjähdysmäistä maailmanmenestystä. Tyylilajina on huumori, mutta epäilemättä faktat ovat tekijällä hallussa. Tällaiselle Beatlesin jälkeen syntyneelle semi-fanittajalle, joka on kiinnostunut enemmän musiikista, kuin siitä kuka sanoi tai teki mitä ja milloin, teos antoi paljonkin uutta infoa, vaikka tietokirjaksi tämä ei ole edes tarkoitettu. Mutta myös ensisijaisesti sarjakuviin hurahtaneelle ja niistä erittäin kiinnostuneelle teos antoi paljon.

Kunnaksen piirrokset ovat tuttuun tyyliin upeita ja hauskoja yksityiskohtia täynnä. Tämän kirjan tosielämän hahmoista hän on tehnyt näköisiä karikatyyrejä, välittömästi tunnistettavia. Kirjan kieli ei ole kirjakieltä, vaan humoristista vaikutelmaa luovaa puhekieltä, joka vivahtaa kenties hämeen murteeseen päin. (Tosin tässä voin olla väärässäkin, murretuntemukseni on melko olematonta.)

Kirjasta jäi vaikutelma, että sille saattaisi ehkä seurata jatkoakin. Tosin myös sellainen vaikutelma, että tämäkin teos on vaatinut aivan valtaisan pitkän tausta- ja suunnittelutyön, puhumattakaan lähes kahdeksankymmenen sivun piirtämisestä ja värityksestä, josta jälkimmäiseen ovat osallistuneet myös Tarja ja Jenna Kunnas. Eli en sitten tiedä kuinka kauan jatkoa saa odotella, jos sellaiseen edes on aikomusta. Joka tapauksessa ihailen lukijallekin välittyvää huolellista paneutumista aiheeseen ja toteutukseen. Tätä oli ilo lukea, ja mikäli jatkoa seuraa, aion lukea lisääkin.

******

Minun on ollut tarkoituksena tehdä monien muidenkin kirjabloggaajien (kuten kanssabloggaajani Annan) tapaan sekä yleiskatsaus viime vuoden luettuihin että tämän vuoden haasteita ja lukulistoja kartoittava postaus. Ongelmana tässä on ollut, kuten aina, aika. Alkanut vuosi vain ruksuttaa menemään, eikä bloggaukselle käytettävissä oleva aika suinkaan ole lisääntymässä vaan päinvastoin. Nyt on vähän sellainen olo, että antaa menneen olla ja keskitytään tulevaan.

Olen ilmoittautunut jo kolmeen haasteeseen, vaikka alunperin oli tarkoitus lukea vähemmän "haastavasti" tänä vuonna. Mutta minkäs teen, kun keksitte niin kivan kuuloisia haasteita! Toisaalta esimerkiksi Merenhuiskeen Afrikka-haaste ja sannabananan australialaisen kirjallisuuden haaste ovat kuin suunniteltu minun TBR-listani mukaan, joten en usko, että näistä haasteista tulee mahdottoman vaikeita, mikäli pyrin paineettomaan lukemiseen vaatimattomin tavoittein.

Olen siis mukana seuraavissa haasteissa:

Kirjoista-blogin Afrikan tähti. Tarkoituksena lukea afrikkalaista tai Afrikkaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Lähden tavoittelemaan vaatimattomasti topaasia kolmella kirjalla.

pinon päällimmäinen -blogin Kengurun kyydissä. Haasteessa tutustutaan bloggaajan kotipaikan mukaan australialaiseen kirjallisuuteen ilman suurempia lukumäärävaateita.

Mitenköhän tässä kaikessa käy -blogin Kansankynttiläin kokoontumisajot. Haasteessa luetaan tietokirjallisuutta. Tätä haastetta harkitsin pisimpään, koska vaikka luen paljonkin tietokirjallisuudeksi laskettavaa kirjallisuutta opiskelujen vuoksi, en halua tuoda opiskelukirjoja blogiin. Toisaalta tässäkin haasteessa pääsee jo kolmella kirjalla sytkäri-tasolle. Katsotaan kuinka käy!

Lisäksi olen päättänyt korjata kotimaisen kirjallisuuden aukkoista tuntemustani lukemalla kymmenen kotimaista kirjaa vuoden aikana. Alunperin olin listannut mukaan lisäksi myös viisi kotimaista klassikkoa, mutta en halua, että haastelukemiset nousevat lukumäärältään suuriksi, joten taidan pitää nuo viisi klassikkoa vain korvien välisenä tavoitteena. Kymmenen kirjaa on toki myös melko vaatimaton määrä kirjoja, mutta en tosiaan halua lukea vain haasteiden ohjaamana. Näistä henkilökohtaisen haasteeni kirjoista taidan tehdä ihan oman postauksensa, sillä kaipaan listan parin viimeisen kirjan päättämiseen apua.

Näillä lähdetään vuoteen 2013! Seuraavat puolitoista kuukautta olen työrintamalla todella kiireinen, joten luulen, että bloggailuni saattavat tapahtua harvakseltaan. Koetan kuitenkin kirjoittaa edelleen suurimmasta osasta luettuja. Lisäksi uskaltanen jo tässä vaiheessa paljastaa, että olemme suunnitelleet Annan kanssa pientä yhteislukuprojektia... Tästäkin kuitenkin lisää myöhemmin!

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Keväällä minua kiinnostaisi...



Välillä olisi mukava olla perillä uusimmistakin tuulista eli päätinpä minäkin tutustua kevään kirjalistoihin (juu, nyt jo) ja listata omat suosikkini. Koska lukuharrastukseni elää pääosin kirjaston ja kovien kirja-alejen armoilla, voi olla että kovin nopeasti en uutuuksia käsiini saa - mutta onpahan ainakin sitten myöhempiä aikoja varten koottuna lista kiinnostavista kirjoista.

Gummerus
Elif Shafak: Kunnia
koska jokin näissä Shafakin teoksissa vain on. En osaa sanoa mikä, kieli se ei ole eikä henkilötkään, mutta lopulta aina jää tunne että juuri näin sen pitikin mennä.
Julie Kibler: Matkalla kotiin
koska valkoisen naisen ja mustan miehen kielletty rakkaus pikkukaupungissa toisen maailmansodan aikaan lupaa koskettavaa, ajattelemaan laittavaa tarinaa.

Karisto
J.S. Meresmaa: Mifongin aika
koska Mifongin perintö jäi aika kutkuttavaan tilanteeseen ja pakkohan on selvittää, kuinkas sitten kävikään.

Like
Kyllikki Villa ja Saara Villa: Äidin lokikirja
koska Kyllikki Villa ja hänen päiväkirjansa ovat vastustamattomia. Kiinnostavaa kuulla myös tyttären näkökulma.

Otava
Tua Harno: Ne jotka jäävät
koska esikoiskirjoissa on aina jotakin kiinnostavaa - etenkin jos ne polveilevat vuosikymmeneltä ja mantereelta toiselle…
Ian McEwan: Makeannälkä
koska McEwan nyt vain on McEwan.
Grace McCleen: Ihana maa
koska en ikinä ole ymmärtänyt (suljettuja) uskonnollisia yhteisöjä.
Moira Young: Julma maa
koska tämä vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta seuraavaksi ”en pysty laskemaan käsistä” -kirjaksi…
Beth Revis: Across the Universe - Miljoona aurinkoa
koska on pakko selvittää, mitä Amylle ja Seuraajalle sitten kävi.
Reeta Paakkinen: Kotona Istanbulissa
koska sen jälkeen kun kovasta yrittämisestä huolimatta en päässyt Istanbuliin, haluan sinne entistä enemmän.
Colin Meloy - Carson Ellis: Maanalainen Sysimetsä
koska siinä maanpäällisessäkin oli ihanaa, vanhanaikaista tarinankerronnan lumoa.

Siltala
Davide Enia: Maan päällä
koska italialainen kirjallisuus kiinnostaa - itse kirjasta en tiedä mitään.

Tammi
Haruki Murakami: 1Q84
tosin tämä on omassa hyllyssä englanniksi, aikaa paksulle romaanille hitaammalla kielellä ei vain ole löytynyt aikaa…
Jennifer Egan: Sydäntorni
koska edelleen odotan kovasti päästäkseni lukemaan Aika suurta hämäystä, ja tämäkin kiinnostaa.
A.S.Byatt: Ragnarök - jumalten tuho
koska aiemmat Byattit ovat tehneet suuren vaikutuksen.
Nicolas Barreau: Rakkausromaanin resepti
vaikka romanttinen hömppä harvoin kiinnostaa, tässä tuntui olevan jotakin.
Olga Temonen: Emäntänä Olga
koska haluaisin opetella tekemään parempia kasvisruokia - ja useammin.
Elina Rouhiainen: Uhanalainen
koska Susirajan toinen osa on pakko lukea!

Teos
Anu Silfverberg: Äitikortti
koska ihan jo ihmisten facebook-päivityksistä voi päätellä, että nykyään sen äitiyden pitäisi olla ammatti.

Wsoy
Hannu Rinne: Perinnemestarin rintamamiestalo
koska rakastan vanhoja taloja ja kirjoja niistä.
Johanna Vireaho - Sari Tammikari: Onnellisen puutarhurin vuosi
koska liekö se sitten vanhenemista vai mitä, yhtäkkiä puutarhoista on tullut kiinnostavia.
Suvi Ruotsi: Kerää ja kata vanhaa ja uutta yhdistellen
koska rakastan myös kauniita astioita.
Jonna Kivilahti - Krista Keltanen: 12 x koti
koska Krista Keltanen on aina ihastuttanut ihanilla kuvillaan.
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
koska Siirin kirjat on luettava.
Eija Lappalainen - Anne Leinonen: Konejumalat
koska on selvitettävä, miten päättyy.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Luettu vuosi 2012



Miltä näyttää kulunut kirjavuosi minun osaltani? Ensiksi vähän numerotietoa, sitten puhun haasteista ja tulevaisuudensuunnitelmista.

Luin 75 kaunokirjallista teosta vuoden aikana. Se on paljon tai vähän riippuen siitä, mihin menneeseen vuoteen sitä verrataan: vuonna 2011 vastaava luku oli vain 24, mutta toisaalta esimerkiksi vuonna 2008 luin 165 kaunokirjaa. 

Koskaan aiemmin en ole lukenut suomalaista kirjallisuutta näin paljon. 58 prosenttia lukemistani teoksista oli suomalaisia - ihan hurja määrä, kun menneisyydessä kotimaista kirjallisuutta on saattanut kertyä vuodessa alle kymmenen luettua teosta. Suurin kiittäminen tästä on kotimaisen kirjallisuuden sivuaineopiskelua. Opintoja varten kun on ollut pakko tutustua niin klassikoihin kuin muihinkin merkittäviin teoksiin. Onneksi, sillä niin monta upeaa kirjaa on tullut tänä vuonna luettua!
Kokosin hienoksi kaavioksi lukemani kirjat kirjailijan kotimaan mukaan. Yhdysvallat ja Iso-Britannia edustavat ihan odotetusti, mutta jännittävää on, että niiden jälkeen eniten olen lukenut turkkilaista kirjallisuutta!
 

En ole tilastoinut kuin kaunokirjallisuutta, mutta yritin hieman lajitella sitä. Ehdoton enemmistö lukemisessani on romaaneilla, ja näin on ollut aina. Novelleja lukiessa on aina tuntunut siltä, että tarina loppuu ennen kuin alkoikaan ja runot olen jättänyt suosiolla väliin. Nyt runoja on luettu yllättävän paljon, mikä on pelkästään opintojen ansiota. Lisäksi mukaan mahtuu pari matkakertomusta, yksi näytelmä, kirjoituskokoelma ja kaunokirjallinen elämäkerta.
 
Haasteiden suorittaminen jäi vähän puolitiehen. Alkuvuodesta innostuin eniten Kirjavan kammarin Karoliinan So American haasteesta. Lopulta en saanut yhtäkään kategoriaa täyteen… Tosin Karoliinan haaste ja kirjaehdotukset ovat niin inspiroivia, että tämän haasteen parissa jatkan kyllä tulevaisuudessakin!
Myöskin Kirjavasta kammarista lähtenyt Ikkunat auki Eurooppaan jäi pahasti vaiheeseen. Sain plakkariin ainoastaan 8 Euroopan maata! Aloitin myös Kirjallisen maailmanvalloituksen (jonka parissa ei sujunut juuri paremmin). Ikkunat auki Eurooppaan tavallaan jatkuu siis samalla kuin maailmanvalloituskin.
Parhaiden suoriuduin Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahdista, joka sai alkunsa Sonjan lukuhetkistä. Ihan jokaiseen kategoriaan en saanut kirjaa, mutta useimpiin montakin. Opiskelu ohjasi lukemistani aika paljon, ja juuri tähän haasteeseen ropisivat sitten ne koulun takia luetut kirjat! Toisaalta kotimaista fantasiaa tuli kyllä luettua muutenkin.


Vuonna 2013 aion tehdä joitakin asioita samaan tapaan kuin tähänkin saakka, joitakin toisin. Tärkeimmältä tuntuu päätös kirjoittaa kaikesta lukemastani kaunokirjallisuudesta (mahdollisimman pian lukemisen jälkeen). Näin pyrin välttämään ne roikkumaan jäävät kirjat, joista en osaa päättää, kirjoittaisinko vai en. Silloin ei myöskään bloggaamiseen pitäisi tulla muutaman kuukauden taukoa, kuten loppuvuodesta 2012 pääsi käymään.

Aion myös listata kaiken lukemani kirjallisuuden - myös tietokirjallisuuden, siis. Tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, paljonko sitä tulee luettua. Lukemani kaunokirjallisuuden olen luetteloinut melkein kymmenen vuotta, mutta tietokirjallisuuden määrästä minulla ei ole aavistustakaan! Koulukirjojen lisäksi arvaan loppuvuodesta listalta löytyvän ainakin kasan käsityö- ja keittokirjoja.

Vuodelta 2013 toivoisin myös hieman kulunutta vuotta enemmän ulkomaista kaunokirjallisuutta. Vaikka kotimaisen kirjallisuuden lukeminen on ihanaa, tuntuu että monta seikkailua on jäänyt kokematta. Aion myös lukea ainakin yhden, ihan itse ja vapaaehtoisesti valitun runokokoelman.

Haasteista olen tähän mennessä ilmoittautunut mukaan Ofelia Outolinnun 1800-luvun kirjallisuushaasteeseen, mutta pidän silmät ja korvat auki ja taatusti osallistun johonkin muuhunkin. Toivottavasti hieman paremmalla keskittymisellä kuin menneenä vuonna! Kaunokirjallinen maailmanvalloitus jatkuu, ja ajattelin myös tulevaisuudessa listata lukemiani Finlandia- ja Nobel-voittajia. TBR-listani on edelleen hieman vajavainen, joten sitä täydentelen pikkuhiljaa ja toivottavasti myös saan luettua joitakin kirjoja tuolta listalta!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Kirjoja syksyn varrelta



Opiskelu vaati veronsa syksyn mittaan, ja vaikka muutamia kirjoja tulikin luettua, niistä kirjoittaminen ei innostanut lainkaan. Koska luin kuitenkin useammankin vaikutuksen tehneen kirjan, ajattelin koota loppusyksyn lukemiset lyhyesti yhden otsikon alle. Näin jälkikäteen oli hassua myös huomata se, että joulukuun aikana en lukenut yhtäkään kokonaista kaunokirjallista teosta (sen sijaan kannoin kirjastosta kotiin kasoittain keittokirjoja ja ihastelin niitä tenttikirjojen lomassa).  

Mary-Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Tässä on kirja, johon en taatusti olisi tarttunut ilman blogisuosituksia - ja mikä menetys se olisikaan ollut! Täydellinen hyvän mielen kirja, jossa on ihana päähenkilö, mahtava miljöö, kirjeitä, jollaisia toivoisi itsekin saavansa ja onnellinen loppu. Rakkaustarinoiden kuuluu olla juuri tällaisia, en niinkään välitä traagisuudesta. Henkilöitä oli ikävä jo kun kirjan kannet sulki. Tällä tavalla olisi ihana osata kirjoittaa: kepeästi mutta suoraan sydämeen.

Elif Shafak: Kirottu Istanbul
Kahden luetun kirjan perusteella en oikeastaan osaa sanoa, pidänkö Shafakista lainkaan. Jokin näissä kirjoissa kuitenkin vetää puoleensa ja saa lukemaan loppuun saakka. Puoleenväliin asti mietin kielen satunnaista toimivuutta ja sitä, etten oikeastaan ole kiinnostunut näistä henkilöistä, mutta jatkoin ihan Istanbulin takia. Sitten huomasin olevani koukussa. Henkilöt olivat epämiellyttäviä, ja silti halusin tietää, mitä heille käy. Taitoa toki sekin.

Pirkko Saisio: Punainen erokirja
Punainen erokirja oli melkoinen harppaus ulos mukavuusalueeltani. Olen aina ollut vahvasti sitä mieltä, että Saisio ei ole minun juttuni (yhtään kirjaa häneltä en toki ollut lukenut!). Punainen erokirja oli osa opintoja, ja millainen osa olikaan! Vau-elämys sen suhteen, että näinkin voi kirjoittaa. Kertojanääni oli hurjan kiehtova, aivan kuin olisin kurkkinut jonkun olkapään yli hänen elämäänsä. Samalta tuntui kuin silloin, kun yrittää lukea lehteä jonkun olkapään yli: kaikesta ei saa kiinni, kaikkea ei ehdi nähdä ennen kuin sivu käännetään, mutta tietää että tähän on palattava takaisin, tässä on jotakin.

Sofi Oksanen: Puhdistus
Luin Puhdistuksen todellakin vasta nyt. Aikoinaan kaikki sen ympärillä vellova hype ärsytti niin paljon, että lukematta jäi. Vaikuttava tarina ja vaikuttavaa kieltä, mutta eihän tähän voi suhtautua kuin mihin tahansa kirjaan. Nyt voi todeta, että luettu on, mutta suurempaa vaikutusta ei tehnyt.

Mikko Rimminen: Pussikaljaromaani
Tätäkään tuskin olisin päätynyt lukemaan ilman opintoja. Rakastuin teoksen kieleen ja rakenteeseen. Päähenkilökolmikon näennäisesti tapahtumaton vuorokausi sisälsikin lopulta ihan hirveästi kaikkea tärkeää, josta suurinta osaa ei sanottu edes ääneen. Lopussa oli sellainen olo, että tällaistahan se elämä on, vähän hämärää vaeltelua ja epämääräisiä tavoitteita. Pussikaljaelokuva on nähtävä, sen verran sitä on kehunut ainakin Salla lukupäiväkirjassaan.

Monika Fagerholm: Diiva
Ilmoittauduin syksyllä Amerikkalaisen tytön kimppalukuun, mutta tavallaan vaihdoin sen sitten itsekseni Diivaan, joka oli koulua varten luettava joka tapauksessa. Ihastuin niin paljon, että viime hetkellä esitetty toive Lolasta ylösalaisin kantautui pukin korviin ja odottaa lukuvuoroaan. Niin ja on se Amerikkalainen tyttökin lukulistalla, ja Säihkenäyttämö. Diivassa oli kiehtovaa niin kierteinen rakenne, kaunis kieli kuin omapäinen ja ihana päähenkilökin. Tällaisia kirjoja lisää, kiitos!

Pari muutakin kirjaa taisi syksyyn kuulua, mutta nämä nyt ne päällimmäiset. Joulunpyhät olen pelannut lautapelejä, kasannut 5000 palan palapeliä ja kutonut mekkoa. Tällä hetkellä kesken on Viisasten kivi (oi ihanuutta, en edes tiedä montako kertaa se on tullut luettua!) ja etukäteenhän taisin tehdä uudenvuodenlupauksen, että vuonna 2013 kirjoitan jokaisesta lukemastani kaunokirjallisesta teoksesta. Lähipäivinä summailen vuoden luettuja ja sitten varmaankin niistä rakkaista Pottereista, joiden kanssa on kasvettu aikuiseksi.